Suklaata, raakana

Oli meidänkin aika kokeilla raakasuklaan tekemistä. Oikeastaan olen alkanut kiinnostua asiasta vasta viime aikoina, kun olen maistellut valmiita raakasuklaita ja erityisesti katsellut niiden kilohintoja, jotka liikkuvat siinä sadan euron kieppeillä. Ja toki ajatus terveellisestä ja oikeasti hyvän makuisesta herkusta houkuttelee. Ensin addiktoin itseni raakakaakaonibseihin - ja se kävikin nopesti, parissa päivässä. Siitten mietin, että jos näitä vähänkin makeuttaa, niin eihän se mitenkään voi pahaa olla. Päädyin hankkimaan ensikokeilua varten CoCovin valmiin raakasuklaanvalmistuspakkauksen, koska Ruohonjuuressa oli monista raaka-aineista tarjolla vain lähemmäs kilon säkkejä. Tuntui vähän liioittelulta sijoittaa sataa euroa tämmöiseen pikku herkkukokeiluun.

Tytär innostui heti suklaan tekemisestä  ja lapsille sopivaa puuha onkin. Käytännössä aineet vain sekoitettiin vesihauteessa, jota en virittänyt kattilaan vaan tiskialtaaseen. Näin lämpötila pysyi aisoissa eikä uskoakseni ylittänyt sitä syntistä 45 asteen rajaa, joka tuhoaa hienot ravintoaineet. Lisäsimme osaan suklaasta kaakaonibsejä, osaan pakkauksen mukana tulleita gojimarjoja ja osasta tehtiin vampyyrinhampaita ilman lisämausteita.

Pakkauksessa on valmiina agavesiirappia makeutukseen. Emme laittaneet kerralla kaikkea vaan maistelimme ja päädyimme 2/3 pullolliseen. Miehen mielestä suolaisuus maistui vähän liikaa läpi ja olisi vaatinut lisää makeutta, itseäni maku miellytti. Suola oli seoksessa valmiina. Tyttärelle suklaa maistui, erityisesti vampyyrinhampaat, mutta suuta kutitti jälkeenpäin. Olisiko johtunut maca- tai lucumajauheesta? Nehän voi jatkossa vaikka jättää poiskin, tai lisätä vain osaan suklaamassasta.

Suklaan kokkailu ei varmasti jää tähän kertaan ja maustamisideoitakin on mielessä vaikka mitä. Ei tätä ihan jatkuvasti voi kuitenkaan jääkaapissa pitää, sen verran nopeasti suklaarasia tyhjenee...

 

Perinteiden äärellä: palapaistia

Eilen se vihdoin tapahtui: mieheni laittoi ruokaa. Viimeksi sama koettiin reilu vuosi sitten, kun vauva oli viikon vanha ja isä koki velvollisuudekseen ruokkia poikastaan imettävää emoa. No, lopputulos oli, että niin äitikin kuin lapsetkin itkivät vuolaasti nälkäänsä, ennen kuin pitsat viimein saatiin pöytään siinä iltakymmenen jälkeen.

Tämän kertainen kokkaussessio oli paremmin ajastettu, vaikka aikaa siihen kyllä kului. Ruoka valmistui päivän mittaan, mutta syömisajankohdaksi sovittiin varmuuden vuoksi vasta ilta. Ruokalistalla oli perinteistä palapaistia, jota anoppi tekee usein ja hyvin. Kokoliha on meidän taloudessa aikalailla tuntematon tuote. Suurin yllätys olikin se, kuinka vähiin liha kaiken paistamisen ja hauduttamisen jälkeen meni. Sama määrä jauhelihaa tuntuu paljon riittoisammalta.

Ohje on yhdistelmä anopin perinteistä sekä googlattuja lisävinkkejä, kokin luovuutta unohtamatta.

Palapaisti (4-6:lle):

600g naudan palapaistia
1 iso sipuli
2-3 porkkanaa
Voita tai Oivariinia
Vehnäjauhoja
1/2 dl kuohukermaa
Suolaa
Mustapippuria
Valkopippuria

Kuutioi liha parin-kolmen cm:n kuutioiksi. Ruskista lihat parissa erässä voissa kuumalla pannulla. Laita lihat kattilaan odottamaan. Kuutioi sipuli ja ruskista se pannulla. Tämän jälkeen huuhtele paistinpannu vesitilkalla ja kaada vesi kattilaan lihojen päälle. Tee ruskea kastike: ruskista vehnäjauhot kunnolla tummaksi n. 50 grammassa voita. Jauhojen määrää en huomannut vakoilla, mutta sen verran, että niistä tulee voin kanssa paksu tahna. Lisää vettä sen verran, että syntyy paksuhko kastike. Kaada kastike kattilaan lihojen päälle ja pilko sekaan porkkanat. Vettä voi lisätä, jos kastike tuntuu liian paksulta.

Mausta pippurilla (kokki laittoi molempia, valkopippuri olisi perinteinen ratkaisu) ja hauduttele miedolla lämmöllä pari-kolme tuntia. Lisää ennen tarjoilua kerma ja mausta suolalla maun mukaan. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

Hyväähän tästä tuli ja lihaa pystyi pilkkomaan lusikalla. Kaikki tykkäsivät ja kattila miltei tyhjeni yhdellä aterialla. Eli kaikkeen vaivannäköön ja haudutteluaikoihin nähden aika pieni satsi, annos kannattaa tuplata, koska tämähän vain paranee seuraavaan päivään.

Mies oli silminnähden tyytyväinen saavutukseensa ja suunnitteli jo seuraavaa ateriaa. Mitähän hyvää me ensi vuonna saadaan?