Jalkapalloilijan evästä: porkkana-pähkinämuffinssit

Kallion Brahen kentän tekojää on vihdoin saatu sulatettua pois, alta löytyi tekonurmi ja tänään alkoi ulkojalkapalloilukausi! Sekä pelaaja itse että kentän laidalla roikkujat ovat asiasta innoissaan, vaikka vähän koleassa säässä tänään treenattiinkin. Lisäksi harjoitukset osuivat niin varhaiseen ajankohtaan, että pelaajalle piti keksiä matkan varrella leikkipuistossa syötävää evästä. Leipäkorin antimet olivat vähän kuivahtaneet, joten päädyin kehittelemään porkkanamuffinssireseptiäni taas asteen verran terveellisempään suuntaan. Valkoisten vehnäjauhojen vaihtaminen täysjyväspelttiin olikin loistoratkaisu, joka paransi sekä muffinssien makua että rakennetta. Alkuperäisessä reseptissä oli kolminkertainen määrä sokeria, nyt määrä alkaa olla kohdillaan.

Podin koko päivän huonoa omaatuntoa, kun olin laittanut lapsen tarhaan pelkässä fleecetakissa ja ulkona olikin aika viileää. Varustin siis eväskassin muffinssien lisäksi toppatakilla ja kuumalla kaakaolla. Eipä tarvinnut hoputtaa eväitä syömään...

Porkkana-pähkinämuffinssit (6 kpl)

2,5 dl täysjyväspelttijauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 dl saksanpähkinöitä rouhittuna
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1/2 dl fariinisokeria
1 dl rypsiöljyä
1 dl maustamatonta jugurttia
1,5 dl hienoksi raastettua porkkanaa

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa fariinisokeri, öljy ja jugurtti ja kaada seos kuivien aineiden joukkoon. Lisää porkkanaraaste ja sekoita taikina tasaiseksi. Taikina on aika jähmeää. Lusikoi taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia.


Illalla tytär vielä taiteili meille kookospalmut lopuista muffinsseista:

Yllättävän pinkki synttärikakku

Tyttäreni ei totisesti ole mikään pinkkiprinsessa, mutta viikko sitten tuli aika vaaleanpunaisehko 7-vuotissynttärikakku.

Visioita kakun ulkomuodosta ehti syntyä lukuisia - ja kaikki ne olisin vajavaisillakin kondiittorintaidoillani pyrkinyt toteuttamaan. Viimeisin toive oli suojatien merkin muotoinen kakku, joka kuulosti kyllä hauskalta, mutta olisi vaatinut sokerimassan käyttöä. Mielestäni sokerimassaa tungetaan kakkuihin jo aivan liikaa ja maku jää usein ulkonäön jalkoihin. No, S-Marketin kakkukoristehylly herätti tyttäressäni uinuvan prinsessan ja niinpä kaupasta lähdettiin punaisen marsipaanin (vihreä oli loppu), vihreän koristegeelin ja hopeahelmien kanssa.

Munaton kakkupohja on serkkuni vanhasta peruskeittokirjasta, josta kopioin sen vuosi sitten ja muutaman kerran olen jo kokeillut. Täytteenä vadelmahilloa ja kermavaahtoa, kostukkeena vadelmamehua. Eli prinsessakakun jäljillä mentiin. Koristeet viritettiin yhdessä. Pitänee ostaa marsipaania kotiin ihan harjoitusmateriaaliksi, että lapsi saa rauhassa väkerrellä kukkia. Ja noita hopeahelmiä riittää vielä muutamaksi vuodeksi.

Lapsethan eivät tunnetusti kakkua syö, joten yhdeksästä juhlijasta kakku maistui vain kolmelle. Mutta heille sitäkin paremmin. Ja erityisesti päivänsankarille.

Munaton kakkupohja

41/2 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
50 g margariinia
2 3/4dl maitoa
2 rkl sitruunamehua

Sekoita kuivat aineet, sulatettu rasva, maito ja sitruunamehu. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

P.S. Tänään juhlittiin äidin syntymäpäivää vähän maltillisemmissa merkeissä. Päivällisen jälkkäriksi nautittiin sentään vaahtokarkkikaakaot, joista tuli hienot ja herkulliset. Joku vaan oli päässyt nuolemaan mun kameran linssiä, eli valokuvaus on toistaiseksi tauolla. Miten pokkarikameran linssin saa puhtaaksi? Nuolemalla lisää, vai?

Torttuja

"Runeberg oli runoilija, kirjailija ja paljon muuta. Hänellä oli kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli. Runeberg tapasi isänsä ensimmäisen kerran vasta kolmevuotiaana ja oppi kävelemään vasta kolmevuotiaana, koska sairasti risutautia (oik. risatauti, lat. scrofulosis on pitkällinen tuberkkelibasillin aiheuttama, lapsilla ja nuorilla henkilöillä esiintyvä rauhastulehdus)." Tämän kaiken tytär ehti kertoa ennen kuin haukkasi. Kyllä eskarissakin kaikenlaista oppii. 

Lopputulos oli rapea ja kakkumainen, ei ihan niin hyvä, että tekisin samalla ohjeella uudestaan. Eli haeskelen uuden ohjeen ensi vuodeksi. Ja valkoista kuorrutusta. Huomasin kuorrutteen vaaleanpunaisuuden vasta, kun pursotin sitä tortuille. Yllättävän hyvin nuo Dr.Oetkerin kuorrutteet säilyvätkin, tämä kun oli väristä päätellen toissajouluista.

Piparkakkuja

Pipareita leivottiin reilu viikko sitten kahden eskaritytön voimin. Äiti teki ja kauli taikinan, paimensi pikkuveljeä ja muisti olla polttamatta pipareita. Sovelsin tämän taikinan löytämästäni ohjeesta, koska en enää löytänyt viimevuotista. Näin käy joka vuosi, mutta hyviä niistä on tavannut tulla. Tämän taikinan erikoisuus on fariinisokeri tavallisen sijaan ja tietysti munattomuus. Mausteita olisi voinut olla runsaamminkin. Leipoutuvuus oli erinomainen ja lopputulos aika napakka, ei yhtään mureneva.

1,5 dl siirappia

250 g fariinisokeria

1 dl vettä

1 tl neilikkaa

1tl kanelia

1tl inkivääriä
250 g voita
12,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl soodaa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet. Ota kattila levyltä, lisää voi ja anna sulaa. Anna seoksen jäähtyä hetki. Lisää vähitellen vehnäjauhot ja sooda lisättynä osaan jauhoista.

Teimme myös toisen erän pipareita, kun saavuimme mummulaan joulunviettoon. Jääkaapista löytyi kermanloppu, jota varten piti etsiä vähän toisenlainen resepti. Näistä tuli rapeita ja jostain syystä siirappisemman makuisia. Myös maustepippuri toimi, vaikka en ole sitä yleensä piparitaikinaan laittanut. Tätä ohjetta käytetään varmaan tulevaisuudessa. Löytyi Hellapoliisilta ja muokkasin vain vaihtamalla margariinin voiksi (ja pomeranssi jäi pois, koska sitä ei ollut):

200 g voita
2 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl siirappia
1 dl kuohukermaa
1 tl maustepippuria
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä

7 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa

Sulata voi kattilassa, lisää sokeri, kerma ja mausteet ja kuumenna, kunnes sokeri sulaa. Kaada seos kulhoon ja jäähdytä hetki. Vatkaa kuohkeaksi ja lisää jauhot, joihin sooda on sekoitettu. Jäähdytä kokonaan jääkaapissa. Itse jäähdytin vain kolmisen tuntia ja hyvin leipoutui.

Oho. Onko tää hyvää?

Lopussa muotoilu alkoi olla aika villiä.

Tontunhoukutuskeksit

Tyttäreni kirjoitti eilen Joulupukille ja halusi perinteeksi muodostuneeseen tapaan jättää kirjeen parvekkeelle, josta tontut voivat hakea sen yöaikaan. Tämä on toiminut parina viime vuonna erinomaisesti, ovathan lahjatoiveet toteutuneet kiitettävällä tavalla. Tarkan harkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että tontut ovat jo liikkeellä, vaikkei keli kovin jouluinen vielä olekaan. Varmuuden vuoksi laitoimme vielä houkuttimeksi ja vaivanpalkaksi tarjolle päiväkodin juhliin leipomiamme kookos-kaurakeksejä. Parvekkeen ikkuna raolleen, kynttilä valaisemaan, ja sitten vain jännittyneenä yöpuulle. Riemu oli rajaton, kun kirje tosiaan oli kadonnut aamuun mennessä. Äiti sai vähän nuhteita, kun yritti kattaa tyttärelle aamupalaa samalle lautaselle, jolla tontun keksit olivat olleet. Niillähän voi olla vaikka mitä ihme pöpöjä siellä Korvatunturilla. Eivätkä tontut käytä käsidesiä.

Ohje löytyi uusimmasta Yhteishyvästä. Se on munaton ja maidotonkin. Olen viime aikoina yrittänyt kunnostautua munattomien reseptien kokeilussa. Esikoisella on kananmuna-allergia, mutta sen ei pitäisi estää yhdessä leipomista ja herkuttelua. Nämä keksit olivat tosi helppoja ja 6-vuotias sai tehdä paljon itse. Kunhan oppii lukemaan, pärjää varmaan jo yksinkin.

Tähän vielä ohje, pitänee harjoitella linkitystä paremmalla ajalla.

Kookos-kaurakeksit (30 kappaletta)

2,5 dl

kaurahiutaleita

1 dl

kookoshiutaleita

1,5 dl

vehnäjauhoja

1 dl

sokeria

0,5 tl

leivinjauhetta

100 g

margariinia

3 rkl

siirappia

2 rkl

vettä

Yhdistä kuivat aineet. Sulata margariini, lisää joukkoon siirappi ja vesi. Sekoita seos kuiviin aineisiin. Nosta taikinasta kahdella teelusikalla nokareita pellille. Painele keksejä kostutetuin sormin tasaisemmiksi.

Paista leivonnaisia 200-asteisen uunin keskitasolla noin 7 minuuttia. Anna jäähtyä.

Kuva rekonstruktoitu aamulla. Kuvan tonttu ei liity tekstiin.