Silakoita!

Ikuisuuksia kestäneen joululoman jälkeen mekin aletaan vähitellen palailla arkeen. Vauva ei ole enää vauva vaan 1-vuotias taapero. Vaikka on se vielä aika vauva kuitenkin. Lomailtiin pari viikkoa Kap Verdellä ja siellä taas muistui mieleen, että kotonakin pitäisi syödä kalaa enemmän ja monipuolisemmin. Muistin jostain lifestyle-blogista bongaamani silakkareseptin, hankkiuduin Hakaniemen halliin ja itse ruokahan syntyikin aika pienin ponnistuksin. Silakkafileet näyttävät maksavan kympin kilo eli aika lailla enemmän kuin kokonaiset, mutta valmiit fileet ovat mukavan matalan kynnyksen lähestymistapa niin lapsille kuin tällaiselle tonnikala- ja kalapuikkokokillekin.

Kuva olis kiva, mutta kamerani on toistaiseksi kateissa matkan jäljiltä, eikä puhelinkaan suostunut luovuttamaan sillä otettuja kuvia langattomasti eteenpäin. Mutta eihän tämä erityisen kaunis ruoka ole.

Uunisilakat (4-6:lle)

600g silakkafileitä
1 purjo
2 dl kuohukermaa
Suolaa ja pippuria

Leikkaa purjo renkaiksi ja levitä uunivuoan pohjalle. Leikkaa silakoista saksilla selkäevä pois ja levitä fileet työtasolle nahka alaspäin. Mausta kala suolalla ja (musta)pippurilla. Valkopippuri toimisi varmaan myös, jos sitä sattuu löytymään. Kääri fileet rulliksi ja asettele purjojen päälle. Kaada lopuksi päälle kerma ja lisää pintaan suolaa ja pippuria. Kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Silakkarullat saavat vähän väriä ja rapeutta pintaansa ja purjo pehmenee kermassa ihanan makeaksi.

Tarjosin silakat puikulaperunamuusin kanssa. Päivi on kyllä oikeassa, puikulat ovat herkkua. Ruuan menekki oli, kuten yleensä, kaksijakoinen: pikkumies tykkäsi kovasti ja veteli silakkarullia kaksin käsin. Tytär tykkäsi ensin, sitten ei tykännytkään, kuori nahan kalan päältä ja söi pari rullaa. Mies oli diplomaattisen hiljainen. Eli tätä tarjotaan meillä kyllä uudelleenkin, että tottuvat. Onneksi silakkaa saa syödä vain kerran kuussa, vai miten se oli?

Makaronilaatikko ja kuusi lihapullaa

Yritän taas kerran skarpata ruuanlaitossa ja valmistaa perusruokia, joita riittäisi edes pariksi päiväksi. Muuten lipsahtaa liian helposti eineslinjalle. Makaronilaatikko on helppo ja kelpaa kaikille. Viime aikoina olen kehitellyt munatonta versiota, joka olisi sopivan kiinteä. Tämä kiinteytyy jäähtyessään ja varsinkin seuraavaan päivään mennessä. Maustettu ruokakerma on aika suolaista, eli suolaa ei erikseen tarvita.

Liha-makaronilaatikko (neljälle):

300-400g luomujauhelihaa
1 pussi (400g) makaroneja
1 kanaliemikuutio
1 sipuli
1 prk Valion maustettua ruokakermaa 3 juustoa

Keitä makaronit kypsiksi kanaliemessä. Kuullota sillä välin silputtu sipuli ja lisää joukkoon jauheliha, paista kypsäksi. Valuta keitetyt makaronit, mutta säästä pari desiä liemestä. Sekoita uunivuoassa makaronit ja jauheliha-sipuliseos, kaada päälle keitinlientä ja ruokakerma. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia, peitä vuoka loppuvaiheessa leivinpaperilla, ettei pinta kuivu liikaa.

Makaronilaatikko olisi kelvannut vauvallekin, mutta halusin tehdä hänelle vähäsuolaista ja vähäsotkuista sormiruokaa. Niinpä erotin jauhelihasta osan ja tein siitä kokonaiset kuusi lihapullaa. Niistä riitti kahdelle aterialle keitetyn makaronin ja kirsikkatomaattien kanssa.

Vauvan nopeat lihapullat:

100g luomujauhelihaa
2 rkl paistettua sipulia
mustapippuria
2 rkl Valion maustettua ruokakermaa 3 juustoa (tai tavallista kermaa, kaurakermaa, kermaviiliä ym.)

Sekoita lihapullataikina ja muotoile siitä kuusi lihapullaa. Paista uunissa yhtä aikaa makaronilaatikon kanssa noin 20 minuuttia.


Ihanat eläinastiat on kuvittanut kummipoikamme äiti.
Tytär sai ne aikanaan nimiäislahjaksi. Astiat ovat olleet turhan vähän käytössä, koska pelkään niiden menevän rikki ja lisäksi olen laiska tiskaamaan käsin. Harvoin käytössä olleessaan niistä tulee sitten vähän juhlavampi fiilis. Jopa makaronilaatikon tarjoiluun...

Kaalilaatikko

Eilen, kun tästä blogista ei ollut vielä tietoakaan, päätin tehdä erittäin ex tempore kaalilaatikkoa. Jääkaapista löytyi kaali. Löytyi myös ohrasuurimoita. Olisi ollut soijarouhettakin, mutta koska kaali, soija ja ohra yhdessä ovat ehdottomasti liikaa perheemme herkkävatsaisimmalle, päädyin hyvin pelkistettyyn versioon:

Kaalilaatikko (neljälle)

Keräkaalia (1 pieni tai puolikas iso)
Ohrasuurimoita 2,5dl (Myllyn Paras esikypsytetty ja rikottu)
Kanaliemikuutio (Reformin luomu. Kasvisliemi käy hyvin myös)
Voita ja/tai rypsiöljyä 1-2 rkl
Siirappia 1-2 rkl
Voita 2 rkl
(suolaa)

Keitä ohra hyvin kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan kana-/kasvisliemessä. Silppua kaali ohuiksi suikaleiksi ja kypsennä rasvassa ensin kuumalla pannulla niin, että kaali saa vähän väriä. Sen jälkeen hauduttele hiljalleen kypsäksi miedolla lämmöllä. Mausta kaalisilppu siirapilla ja halutessasi varovasti suolalla (liemikuutiosta tulee jo aika paljon suolaa). Valuta ohrasta ylimääräiset vedet (saa jäädä kosteaksi) ja sekoita kaalin joukkoon. Kaada seos uunivuokaan ja viimeistele pinta voilastuilla. Kypsennä 150 asteessa noin tunti ja jätä sen jälkeen vielä sammutettuun uuniin hautumaan vaikkapa siksi aikaa, kun haet lapsen päiväkodista.

Ruoka siis on ihan peruskamaa. Mutta yllätävää olikin se, että 6-vuotias söi annoksensa hyvällä halulla eikä moittinut millään tavalla. Ennen olen laittanut kaalilaatikoon lihaa ihan vain siinä toivossa, että se houkuttelisi lapsen syömään. Myönnettäköön: tämä tarjoiltiin eineslihapullien ja runsaan puolukkahillon kera. Mutta kuitenkin.

Vauvalle en tätä antanut. Suolaa oli ihan normaalisti ja lisäksi tuntuu, että pieni maha on jo ihan tarpeeksi kovilla muutenkin. Ainakin tofusta tuli huomattavat ilmavaivat muutama viikko sitten.