Aasialaisittain

Ruuanlaitossa on välillä vaikea havaita alkuasetelman ja lopputuloksen välistä yhteyttä. Tämä taisi taas olla niitä päiviä. Toisaalta, poika on jostain hoksannut, että aasialaista on välillä tapana syödä lattialla istuen.

Porkkana-linssi-kookoskeitto

Pieni vieraamme on syönyt tähän mennessä hyvällä halulla tekemiäni "kaikki lapset tykkää"-perusruokia, eli makaronilaatikkoa, perunamuusia ja kalakeittoa. Koska hän tulee kulinaristisesta kodista, uskaltauduin kokeilemaan jo vähän jännittävämpiä makuja. Tämä soppa on maistunut meillä molemmille lapsille.

Olen valmistanut lukuisia versioita bataatti-kookoskeitosta. Jossain vaiheessa keksin lisätä linssit ja nyt viime aikoina olen uskaltautunut vaihtamaan bataatin porkkanaan. Keiton kotimaisuusaste paranee huimasti ja linssit pitävät  rakenteen mukavan tukevana. Inkivääri on porkkanan ehdoton kaveri.

Porkkana-linssikeitto (6:lle)

1 kg porkkanoita
200g punaisia linssejä
3 valkosipulin kynttä
Parin peukalonpään kokoinen pätkä inkivääriä
1 kanaliemikuutio
2 dl kookosmaitoa
Loraus (rypsi)öljyä
Mustapippuria

Kuori ja paloittelet porkkanat. Kuori valkosipulin kynnet ja paloittele karkeasti. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä porkkanoita ja valkosipulia. Lisää hienonnettu (tai raastettu) inkivääri sekä linssit. Kaada päälle kylmää vettä niin, että ainekset peittyvät, lisää liemikuutio ja anna hautua pehmeäksi hiljaa kiehuen. Lisää tarvittaessa vettä, keiton on kuitenkin tarkoitus jäädä aika sakeaksi. Lisää lopuksi kookosmaito ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta varovasti mustapippurilla.

Molemmille pienille maistui kiitettävästi. Tällä hetkellä keittiön tädin sydäntä lämmittää eniten, kun kysyn "otatko lisää" ja vastaus on "too, otan".

Tyttärelle tämä on sellaista peruspöperöä, joka kelpaa, mutta ei aiheuta riemunkiljahduksia (harvempi ruoka niitä synnyttää, mutta koko ajan useampi). Testiryhmään osui sattumalta myös yksi nälkäinen ekaluokkalainen, joka maistoi lusikallisen, kiitti kohteliaasti ja poistui rakentamaan legoajoneuvoa. Ehkä sekin on aidon ystävyyden merkki, että uskaltaa tulla meille, vaikka täällä tarjotaan harva se päivä porkkanakeittoa.

Pikapikaruokaa

Kiirettä pitää. Meidän ruokailu- ja muuksikin seuraksi on liittynyt muutamaksi päiväksi viikossa hoitolapsi, eivätkä vuorokauden tunnit ole kuitenkaan vastaavassa suhteessa lisääntyneet. Tästä seuraa se, että pääkokin luovuutta ja sopeutumiskykyä koetellaan entistä ankarammin. Tänään keksin vahingossa jotain nerokasta: pikalounaan, joka on valmiiksi jäähtynyt. Eli syömävalmista suoraan kattilasta. Näin se syntyy:

11.15: Tullaan kotiin puiston ja pankin ja kaupan kautta ihan liian myöhään, vatsat ja lapset nälästä kiljuen. Laitetaan kananmuna kiehumaan.

11.17: Sijoitetaan kiljuvat lapset syöttötuoleihin turvallisen välimatkan päähän toisistaan ja kiinnitetään turvavyöt. Annetaan lapsille alkupalaksi kirsikkatomaatteja ja viinirypäleitä.

11.19: Sekoitetaan kattilassa pakasteperunamuusiainesta (esim. Oolannin luomu, sisältää pelkkää kypsennettyä perunaa), neste ja voi.

11.20: Sulatetaan mikrossa pakastesoijapullia, mutta ei kuumenneta, ainoastaan sulatetaan.

11.23: Muna on suunnilleen valmis. Laitetaan muna kylmään veteen jäähtymään.

11.25: Kuumennetaan perunamuusia hetki, mutta vain sen verran, että seos tasoittuu ja voi vähän sulaa. Peruna on valmiiksi kypsää, sitä ei tarvitse keittää.

11.27: Ladataan lautasille annokset muusia, soijapullia ja kananmunaa. Kaikki on valmiiksi syöntilämmintä (lue: melkein kylmää). Ei jäähdyttelyä, ei itkuja, ei palaneita suita.

Ja kun vihdoin ehdin ottaa kameran esiin, oli jäljellä tämä:

Muruja murulleni

Etsiskelin pari viikkoa sitten tarjottavaa vauvamuskarin pikkujoulunyyttäripöytään (vauvalähtöistä, terveellistä, eettistä, ekologista, ekonomista jne.) ja löysin S-marketin murohyllystä tällaisia Talk Muruja. Näyttävät pupunpapanoilta ja maistuvat samaten, eli vauva tietysti rakastaa niitä. Murut on valmistettu kotimaisista täysjyväviljoista ja ne ovat makeuttamattomia. Suolaa on 0,97% ja se maistuu jonkin verran, mutta on se vähemmän kuin kaupan leivässä, eikä näitä kovin paljon syödä. Näistä saa puurokielteiselle hyvän aamupalan hedelmien ja vaikka jugurtin kanssa, ja toimivat hyvänä viihdytyseväänä kahvilan pöydässä.

Ja siellä muskarinyyttäreillä näistä syntyi näppärästi tee-se-itse- pallomeri, kun poika kippasi koko kupillisen jumppamatoille.

Nopea kalakeitto

Kello 10.15 mietin, mitä vauvalle voisi antaa lounaaksi. 10.30 asettelin jo ruokia pöytään. Kun on pakastin ladattu puolivalmisteilla, saa pika pikaa itse tehtyä. Tästä tuli tällä kertaa vain vauvan annos, mutta  pienellä maustamisella maistuu meille isoillekin.

Kalakeitto vauvalle

1 dl vettä
1 dl peruna-sipulisekoitusta pakasteesta (tai pelkkää perunaa)
1 dl (6kpl) pakasteseitikuutioita
ripaus kuivattua tilliä
(1 rkl kermaa)

Laita pieneen kattilaan vesi ja peruna-sipulisekoitus, kiehauta. Lisää kalakuutiot ja tilli ja keitä noin 10 minuuttia. Lisää halutessasi kerma. Valmista tuli.

Kalakeitto isoille

8 dl vettä
1 kalaliemikuutio
500 g peruna-sipulisekoitusta
300 g (1 paketti) pakasteseitikuutioita
kuivattua tilliä
1 dl kermaa

Kiehauta vesi ja lisää liemikuutio sekä peruna-sipulisekoitus ja tilli. Keitä muutama minuutti ja lisää kalakuutiot. Keitä vielä noin 10 minuuttia ja lisää kerma. Ei tämäkään kauaa vienyt.

Makaronilaatikko ja kuusi lihapullaa

Yritän taas kerran skarpata ruuanlaitossa ja valmistaa perusruokia, joita riittäisi edes pariksi päiväksi. Muuten lipsahtaa liian helposti eineslinjalle. Makaronilaatikko on helppo ja kelpaa kaikille. Viime aikoina olen kehitellyt munatonta versiota, joka olisi sopivan kiinteä. Tämä kiinteytyy jäähtyessään ja varsinkin seuraavaan päivään mennessä. Maustettu ruokakerma on aika suolaista, eli suolaa ei erikseen tarvita.

Liha-makaronilaatikko (neljälle):

300-400g luomujauhelihaa
1 pussi (400g) makaroneja
1 kanaliemikuutio
1 sipuli
1 prk Valion maustettua ruokakermaa 3 juustoa

Keitä makaronit kypsiksi kanaliemessä. Kuullota sillä välin silputtu sipuli ja lisää joukkoon jauheliha, paista kypsäksi. Valuta keitetyt makaronit, mutta säästä pari desiä liemestä. Sekoita uunivuoassa makaronit ja jauheliha-sipuliseos, kaada päälle keitinlientä ja ruokakerma. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia, peitä vuoka loppuvaiheessa leivinpaperilla, ettei pinta kuivu liikaa.

Makaronilaatikko olisi kelvannut vauvallekin, mutta halusin tehdä hänelle vähäsuolaista ja vähäsotkuista sormiruokaa. Niinpä erotin jauhelihasta osan ja tein siitä kokonaiset kuusi lihapullaa. Niistä riitti kahdelle aterialle keitetyn makaronin ja kirsikkatomaattien kanssa.

Vauvan nopeat lihapullat:

100g luomujauhelihaa
2 rkl paistettua sipulia
mustapippuria
2 rkl Valion maustettua ruokakermaa 3 juustoa (tai tavallista kermaa, kaurakermaa, kermaviiliä ym.)

Sekoita lihapullataikina ja muotoile siitä kuusi lihapullaa. Paista uunissa yhtä aikaa makaronilaatikon kanssa noin 20 minuuttia.


Ihanat eläinastiat on kuvittanut kummipoikamme äiti.
Tytär sai ne aikanaan nimiäislahjaksi. Astiat ovat olleet turhan vähän käytössä, koska pelkään niiden menevän rikki ja lisäksi olen laiska tiskaamaan käsin. Harvoin käytössä olleessaan niistä tulee sitten vähän juhlavampi fiilis. Jopa makaronilaatikon tarjoiluun...

Saunaillan tortillat

Meidän perheen peruslauantaihin kuuluu kerrostalon saunavuoro ja sen jälkeen koko perheen yhteinen illallinen. Ruuaksi valitaan tarpeeksi helppoa ja kaikille maistuvaa, mielellään jotain, jonka voi valmistella jo ennen saunaa. Tänään syötiin tortilloita, joiden lisukkeet noudattavat aika lailla samaa kaavaa kerrasta toiseen: chili con carne- tyyppistä papu-jauhelihamössöä, juustokastiketta, salaattia. Näin syntyi jauhelihatäyte tällä kertaa:

1 punasipuli
400 g jauhelihaa
2 valkosipulinkynttä
3 dl keitettyjä valkoisia papuja (näitä sattui olemaan pakastimessa, mutta myös ruskeat, mustat tai kidneypavut sopivat ihan yhtä hyvin)
500 g tomaattimurskaa
1 rkl oliiviöljyä

Silppua punasipuli ja kuullota öljyssä pari minuuttia. Lisää jauheliha ja paista lähes kypsäksi, lisää sitten valkosipuli. Kaada joukkoon tomaattimurska ja (jäiset) pavut ja keitä kunnes pavut ovat sulaneet. Tämän jälkeen voit joko maustaa koko annoksen tai, kuten minä tein, jakaa sen kahteen kattilaan ja maustaa molemmat erikseen seuraavasti:

Carne sin chili eli vauvoille ja muille chilin vieroksujille:

Mustapippuria
Oreganoa (kuivattua)
Timjamia tai basilikaa (tuoretta tai kuivattua)

Coriander & Co:

Mustapippuria
1 kuivattu chilipalko tai maun mukaan enemmän
Tuoretta korianteria 1/3 ruukkua
Suolaa

Lisää muut paitsi tuoreet yrtit ja keitä pienellä lämmöllä puolisen tuntia. Lisää lopuksi tuoreet yrtit. Ja jos joku nyt miettii, kumpaa 6-vuotias söi, niin tietystipä tuota miedompaa. Korianteri ja chili ovat ehdottomalla ei-listalla, enkä viitsinyt tuhota lauantai-illan tunnelmaa tarjoamalla kumpaakaan. Vauvalle olisi varmaan kelvannut.

Tätä tarjottiin Rainbown täysjyvätortilloiden kanssa, lisukkeena porkkanasalaattia (maustettuna korianterilla, sitruunalla ja sweet chili- kastikkeella, mutta siitä ei tullut huippuhyvää), juustokastiketta ja ranskankermaa. Vielä juustokastikkevinkki, opin tämän zombiystäviltämme Leinoilta joskus kauan sitten:

Laita kippoon muutama cheddarsulatejuustosiivu ja tilkka maitoa (esim. neljä juustosiivua ja 1/2 dl maitoa) ja kuumenna mikrossa vajaa minuutti. Sekoita, kunnes kastike on tasaista ja kermamaista. Saman voi tehdä myös pienessä kattilassa hellalla kuumentaen. Kastike jähmettyy nopeasti, mutta sitä on kätevä tehdä lisää vaikka kesken ruokailun.

Vaikka tämä yrittää olla lastenruokablogi, on nyt pakko vinkata täydellisestä, sitruunaisesta vehnäoluesta korianterilla maustetun ruuan kaveriksi. Löysin tämän Suomenlinnan Panimon Piper Witin tänään sattumalta Vallilan S-Marketista.

Tosi nopea välipalarahka

Tästä ei välipalan tekeminen juuri voi nopeammaksi muuttua. Maistuu isoille ja pienille.

Välipalarahka

1 osa maitorahkaa
1 osa vauvan marjasosetta (kuningatar ym.)
1 osa banaania (kypsää)

Muusaa banaani haarukalla kupin pohjalla, lisää muut aineet ja sekoita. Nam.

Sormet vs. lusikka

Ekat perunamaistiaiset ikinä, ikää 5kk. Ilme on paljonpuhuva.

Ei ole kahta samanlaista lasta, ei varmasti kahta samanlaista syöjääkään. Omat kaksi lastani tuntuvat jo nyt hyvin erilaisilta ruokailijoilta, vaikka alku oli samanlainen molemmilla. Viiden kuukauden iässä maistiaisina kasvis- ja hedelmäsoseita ja vähitellen enemmän ja monipuolisemmin. Ihan neuvolan ohjeiden mukaan. Ja kaikki maistui, itse muusattu ja kaupan mössöt. Kunnes. Puolen vuoden kypsässä iässä tämä nykyinen vauvani päätti, ettei halua enää lusikasta mitään ja kieltäytyi kerta kaikkiaan avaamasta suutaan, kun lusikka lähestyi. Pari päivää yritin houkutella tuloksetta ja vauva eli rintamaidolla. Sitten päätin laittaa lusikan pois muutamaksi päiväksi. Tarjosin omalta lautaseltani makaronilaatikkoa, karjalanpiirakkaa ja mitä milloinkin käsin suoraan vauvan suuhun. Ja kaikki maistui. Soseet ja puurotkin alkoivat taas kelvata, kun pidin muutaman päivän taukoa niiden tarjoamisessa. Tuosta lähtien vauva on syönyt joka päivä ainakin osan ateriasta itse. Välillä on muutaman päivän jaksoja, jolloin lusikalla tarjottu ei kelpaa, välillä maistuu hyvin. Mutta sormiruoka kelpaa aina.

Porkkanaa puolivuotiaana.

Puolivuotiaalla vauvalla oli vielä vaikeuksia saada ruokaa itse suuhun ja herkut joutuivat ikävästi kateisiin nyrkin sisään. Nyt, kolme kuukautta myöhemmin, pinsettiote on molemmissa käsissä plastiikkakirurgin tasoa.

Yhdeksän-kymmenenkuiselle esikoiselle muistan keitelleeni soseita pakastimeen täyttä päätä (muistan erityisen hyvin, koska oikea käteni roikkui katkenneena kantositeessä ja touhu oli se mukaista). Muistan myös lukeneeni tuolloin sormiruokailusta ja tarjosin esikoisellekin omaa syötävää, mutta homma ei ottanut sujuakseen.

Yhteenvetona: meillä asuu innokas pieni sormiruokalija, joka hyvinä päivinä (ja niitä on kyllä paljon) kelpuuttaa myös lusikkaruuan. Kertaakaan en ole pelännyt, että vauva tukehtuisi ruokaansa. Yritän katsoa vähän perään, ettei hän laita liikaa ruokaa kerralla suuhunsa, enkä jätä vauvaa yksin ruokailemaan. Pidän sormiruokailua mukavana ja helppona vaihtoehtona vauvan syöttämiselle. Voin syödä samalla itse ja koko perheen yhteiset ateriatkin ovat rennompia, kun ei tarvitse puolison kanssa kinata, kumpi syöttää vauvaa.

Homma helpottui, kun pääsi pöydän ääreen.

Hyväksi havaittuja sormin syötäviä (9 kk mennessä ja sesongin mukaan):

Keitetyt juurekset ja vihannekset (porkkana, peruna, bataatti, parsakaali)

Keitetty makaroni

Pehmeä leipä (mielellään tietysti vähäsuolainen)

Hedelmät (kypsä päärynä, banaani, omena, viinirypäleet, satsumat ym. sitrukset, luumu, persikka)

Tuoreet vihannekset (kurkku, tomaatti)

Keitetty kala 

Keitetty jauheliha

Keitetyt palkokasvit (kikherneet, vihreät pakasteherneet, valkoiset pavut)

Maissinaksut ja riisikakut (enemmänkin viihteeksi kuin ravinnoksi)

Kananmuna keitettynä tai hyydytettynä (maistuisi, mutta meidän vauva taitaa olla allerginen)

Ruoka kuin ruoka menee mukavasti suuhun puolen sentin - sentin kokoisina paloina tai pidempinä suikaleina. Mitä kovempi ruoka, sen pienempiä paloja. Sitkeä- ja kitkeräkuorisia olen kuorinut (luumu, persikka, tomaatti).

Maistuvat, mutta sotku on kaamea:

Keitetty riisi ja ohra (kannattaa keittää tiivis klimppi ja pilkkoa siitä paloja)

Kaurapuuro (kuten edellä, mutta ei tule onnistumaan)

Nuudelit

Raejuusto 

Näistäkin vauva tykkäisi, vaan äiti pihtaa:

Tofu (teki huomattavat ilmavaivat)

Leikkeleet, nakit ja makkarat (katoavat aina ensimmäisenä lautaselta, mutta suolaa ja nitriittiä)

Tonnikala (suolaa)

Pitsa (eilen tuli maistettua, kun nappasi pitsasta täytteet ja mulle jäi pelkkä pohja käteen)

Vauvan eka smoothie

Naapurin lapset kertoivat saaneensa eilen aamupalaksi smoothieta. Siitä keksin, että eiköhän meilläkin taas pitkästä aikaa. Harrastin smoothieita yhteen aikaan paljonkin, mutta viime talvena tehosekoittimemme hajosi, eikä olla saatu aikaiseksi hankkia puuttuvaa osaa. Tästä tuli vauvan ensimmäinen smoothie ja raaka-aineet valikoituivat, no, paitsi vauvan ehdoilla, niin ennen kaikkea sen mukaan, mitä sauvasekoittimella saa soseutettua. Ja mitä sattui keittiöstä löytymään.

Marjasmoothie 

Mansikoita 1dl
Puolukoita 1/2 dl
Mustikoita 1/2 dl
Banaania puolikas
Soijamaitoa n. 1dl

Laitoin jäiset marjat soseutusastiaan ja sulatin niitä hetken vesihauteessa, kunnes vähän pehmenivät. Lisäsin soijamaidon ja banaanin ja soseutin sauvasekoittimella.

Jos teet smoothien tehosekoittimella ym. jämerämmällä koneella, voi marjat tietysti laittaa sinne suoraan pakastimesta. Sulatetuista/tuoreista marjoista taas tulee nestemäisempää smoothieta, jolloin nestettä ei välttämättä tarvita niin paljoa.

Vauva arasteli ensin juoman kylmyyttä, mutta hetken maisteltuaan innostui ja joi koko pikku lasillisen. Vähän isompi lasi olisi kyllä voinut olla kätevämpi...

Iltapuuro

Ennen lapsen saamista tunsin vain käsitteen aamupuuro. Sitten luin jostain oppaasta, että vauvoille kuuluu antaa illallakin puuroa. Käsittämätöntä, puuroa illalla, ajattelin. No siitä se sitten alkoi, ja puuro on meillä ihan pätevä iltapalavaihtoehto, myös itselleni. Iltapuuro eroaa aamupuurosta siinä, että se voi olla pidempään haudutettava, senhän voi laittaa tulelle vaikka heti Pikkukakkosen (lue: päivällisen) jälkeen. Toki, jos puuroa jää, sitä on kätevä lämmittää myös aamiaiseksi. Tätä ruis-puolukkapuuroa tein ensimmäisen kerran noin vuosi sitten ja siitä tuli heti tyttären lemppari. Tänään tarjosin sitä ensimmäistä kertaa vauvalle ja hyvin upposi.

Ruis-puolukkapuuro

1 litra vettä
2 dl puolukoita (tuoreita tai pakasteesta)
3 dl ruisjauhoja
1 dl sokeria (tai maun mukaan)


Kiehauta vesi ja puolukat ja vispaa sekaan ruisjauhot. Hauduta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen puolisen tuntia. Lisää sokeri ja suola ja anna hautua kannen alla kuumalla levyllä vielä 20 minuuttia.

Vauvan puuron tein niin, että lisäsin 1/4 sokerista koko puuromäärään ja erotin sen jälkeen 1,5 dl (kaksi annosta) puuroa vauvalle. Sitten lisäsin kattilaan lopun sokerin sekä suolan.

Huolella haudutetusta jauhopuurosta tulee ihanan samettista ja puolukan kuoretkin pehmenevät mukavasti. Puuro tarjoiltiin tällä kertaa äidille ja isosiskolle kuohukermatilkan kanssa, kaverina lasillinen luomukevytmaitoa.