Aikuisten iltapalaa

Kun lapset on saatu unten maille, on aikuisten iltapalan aika. Töissä ollessani söin aika usein iltapuuron yhdessä tyttären kanssa ja painuin petiin heti, kun mahdollista. Nyt jaksan sinnitellä hereillä iltapalan ja teekupillisen, ehkä jopa tv-sarjan jakson verran. Välillä pyritään syömään vähän paremmin, siis aikuisten näkökulmasta. Aikuisen herkku kun on 7-vuotiaan inhokki. Eipä tule lapselle iltapalakateus, kun luettelen, mitä ällötyksiä me taas aiotaan syödä. Ja ehkä jopa viiniä, yäk!

Viime viikonloppuna innostuin marinoimaan kasviksia illallistarpeiksi. Kun aineet odottavat valmiina jääkaapissa, on esimerkiksi näiden herkkuleipien kokoaminen tosi nopeaa - ettei mene hyvää "lapset nukkuvat jo"-aikaa kokkaamiseen.

Marinoidut munakoisot

1 munakoiso
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1/2 valkosipulin kynsi hienonnettuna
Suolaa
Mustapippuria

Leikkaa munakoisot vajaan sentin paksuiksi viipaleiksi, ripottele suolaa pintaan ja anna itkettyä ainakin vartti. Huuhtele ja kuivaa viipaleet. Levitä munakoisot uunipellille ja paista n. 225-asteisessa uunissa (grillivastuksen alla), kunnes viipaleet saavat hiukan väriä. Käännä viipaleet ja paista vielä hetki.

Sekoita marinadin ainekset kulhossa ja kääntele munakoisoviipaleet joukkoon. Anna maustua ainakin puoli tuntia. Munakoisot säilyvät jääkaapissa pari päivää.

Marinoidut kesäkurpitsat

2 pientä kesäkurpitsaa (Lidlistä löytyy usein pieniä)
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl korianteritahnaa (esim. Spice Up)
1/2 tl hienonnettua valkosipulia

Valmista kuten munakoisot, itkettää ei tarvitse.

Paahdettu paprika

1 punainen paprika

Halkaise paprika, poista siemenkota ja laita uunipellille yhtä aikaa muiden kasvisten kanssa halkaisupinta alaspäin. Paahda, kunnes kuori on mustunut. Anna jäähtyä kannellisessa astiassa. Kuori ja leikkaa pitkittäin suikaleiksi.

Iltapalaleivät (kahdelle)

4 viipaletta hyvää vaaleaa leipää tai kaksi isoa sämpylää ym. (tai terveellisenpänä vaihtoehtona täysjyväkauraleipää)
Marinoitua munakoisoa
Marinoitua kesäkurpitsaa
Paahdettua paprikaa
n. 100g halloumijuustoa
Oliiviöljyä

Huuhtele ja viipaloi halloumi (liota vedessä puoli tuntia, jos haluat vähentää suolaisuutta). Kuivaa viipaleet ja paista kuumassa pannussa öljytilkassa molemmin puolin, kunnes juusto saa väriä. Kostuta leipäviipaleet muutamalla tipalla oliiviöljyä. Kasaa kahdelle leivälle munakoisoa ja paprikaa, kahdelle kesäkurpitsaa ja paprikaa. Nosta päällimäiseksi viipale halloumia.

Aasialaisittain

Ruuanlaitossa on välillä vaikea havaita alkuasetelman ja lopputuloksen välistä yhteyttä. Tämä taisi taas olla niitä päiviä. Toisaalta, poika on jostain hoksannut, että aasialaista on välillä tapana syödä lattialla istuen.

Porkkana-linssi-kookoskeitto

Pieni vieraamme on syönyt tähän mennessä hyvällä halulla tekemiäni "kaikki lapset tykkää"-perusruokia, eli makaronilaatikkoa, perunamuusia ja kalakeittoa. Koska hän tulee kulinaristisesta kodista, uskaltauduin kokeilemaan jo vähän jännittävämpiä makuja. Tämä soppa on maistunut meillä molemmille lapsille.

Olen valmistanut lukuisia versioita bataatti-kookoskeitosta. Jossain vaiheessa keksin lisätä linssit ja nyt viime aikoina olen uskaltautunut vaihtamaan bataatin porkkanaan. Keiton kotimaisuusaste paranee huimasti ja linssit pitävät  rakenteen mukavan tukevana. Inkivääri on porkkanan ehdoton kaveri.

Porkkana-linssikeitto (6:lle)

1 kg porkkanoita
200g punaisia linssejä
3 valkosipulin kynttä
Parin peukalonpään kokoinen pätkä inkivääriä
1 kanaliemikuutio
2 dl kookosmaitoa
Loraus (rypsi)öljyä
Mustapippuria

Kuori ja paloittelet porkkanat. Kuori valkosipulin kynnet ja paloittele karkeasti. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä porkkanoita ja valkosipulia. Lisää hienonnettu (tai raastettu) inkivääri sekä linssit. Kaada päälle kylmää vettä niin, että ainekset peittyvät, lisää liemikuutio ja anna hautua pehmeäksi hiljaa kiehuen. Lisää tarvittaessa vettä, keiton on kuitenkin tarkoitus jäädä aika sakeaksi. Lisää lopuksi kookosmaito ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta varovasti mustapippurilla.

Molemmille pienille maistui kiitettävästi. Tällä hetkellä keittiön tädin sydäntä lämmittää eniten, kun kysyn "otatko lisää" ja vastaus on "too, otan".

Tyttärelle tämä on sellaista peruspöperöä, joka kelpaa, mutta ei aiheuta riemunkiljahduksia (harvempi ruoka niitä synnyttää, mutta koko ajan useampi). Testiryhmään osui sattumalta myös yksi nälkäinen ekaluokkalainen, joka maistoi lusikallisen, kiitti kohteliaasti ja poistui rakentamaan legoajoneuvoa. Ehkä sekin on aidon ystävyyden merkki, että uskaltaa tulla meille, vaikka täällä tarjotaan harva se päivä porkkanakeittoa.

Pikapikaruokaa

Kiirettä pitää. Meidän ruokailu- ja muuksikin seuraksi on liittynyt muutamaksi päiväksi viikossa hoitolapsi, eivätkä vuorokauden tunnit ole kuitenkaan vastaavassa suhteessa lisääntyneet. Tästä seuraa se, että pääkokin luovuutta ja sopeutumiskykyä koetellaan entistä ankarammin. Tänään keksin vahingossa jotain nerokasta: pikalounaan, joka on valmiiksi jäähtynyt. Eli syömävalmista suoraan kattilasta. Näin se syntyy:

11.15: Tullaan kotiin puiston ja pankin ja kaupan kautta ihan liian myöhään, vatsat ja lapset nälästä kiljuen. Laitetaan kananmuna kiehumaan.

11.17: Sijoitetaan kiljuvat lapset syöttötuoleihin turvallisen välimatkan päähän toisistaan ja kiinnitetään turvavyöt. Annetaan lapsille alkupalaksi kirsikkatomaatteja ja viinirypäleitä.

11.19: Sekoitetaan kattilassa pakasteperunamuusiainesta (esim. Oolannin luomu, sisältää pelkkää kypsennettyä perunaa), neste ja voi.

11.20: Sulatetaan mikrossa pakastesoijapullia, mutta ei kuumenneta, ainoastaan sulatetaan.

11.23: Muna on suunnilleen valmis. Laitetaan muna kylmään veteen jäähtymään.

11.25: Kuumennetaan perunamuusia hetki, mutta vain sen verran, että seos tasoittuu ja voi vähän sulaa. Peruna on valmiiksi kypsää, sitä ei tarvitse keittää.

11.27: Ladataan lautasille annokset muusia, soijapullia ja kananmunaa. Kaikki on valmiiksi syöntilämmintä (lue: melkein kylmää). Ei jäähdyttelyä, ei itkuja, ei palaneita suita.

Ja kun vihdoin ehdin ottaa kameran esiin, oli jäljellä tämä:

Pitsaa ja jatsia

Viime lauantaina herkuttelimme pitkästä aikaa pitsalla (Mietin tässä kohtaa pitkään, kirjoitanko pizza vai pitsa. Lapsi kai kirjoittaisi pitsa, joten niin teen minäkin. Tai mun lapsi kirjottaisi pee ii ja heittäisi kynän nurkkaan. Mutta kuitenkin.) Lauantaipitsa on klassikoiden ykkönen, nyt kun lauantaina ei ole enää kiire baariin. Valmistus vain pitää ajoittaa yhteen saunavuoron kanssa. Eli ennen saunaa taikina ja kastike valmiiksi ja mahdollisimman paljon aineksia pilkottuna. Hyvin kohotetusta taikinasta tuntuukin tulevan tosi rapea pohja.

Pohjan tein näin:

4 dl vettä
3 dl täysjyväspelttijauhoja
n. 1/2 kg durumvehnäjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
1/2 dl oliiviöljyä

Sekoita kuivahiiva spelttijauhoihin. Lämmitä vesi n. 42-asteiseksi ja vatkaa sekaan spelttijauhot, suola ja sokeri. Lisää oliiviöljy ja vaivaa taikina valmiiksi durumjauhoilla. Anna kohota hyvin. Itse kohotin tällä kertaa olosuhteiden pakosta lähes kaksi tuntia, vähempikin riittänee.

Kastikkeen keittelin näistä:

500g tomaattimurskaa
pieni purkki tomaattipyrettä
2 valkosipulinkynttä
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa
2 rkl oliiviöljyä
(suolaa)

Kuullota kokonaiset valkosipulinkynnet öljyssä. Lisää tomaatit ja mausteet, keittele noin tunti. Soseuta lopuksi sauvasekoittimella. En nyt laittanut kastikkeeseen suolaa, sitä tulee täytteistä reilusti muutenkin.

Taikinasta tuli kolme ohutta uunipellin kokoista pohjaa. Tytär sai valita täyteet kahteen ja "pahat täytteet" eli aikuisten suosikit laitettiin siihen kolmanteen. Lapsi hoiteli "omien" pitsojensa täyttämisen alusta loppuun. Kivaa kun on vihdoin keittiössä apulainen, jota ei tarvitse auttaa :)

Täytteinä olivat:
Tonnikala ja oliivit (purkillinen tonnikalaa ja puoli purkkia vihreitä, kivettömiä oliiveja). Tyttären lemppari.

Kinkku ja maissi (HK:n luomupalvikinkkua suikaleina ja pakastemaissia). Vauvan suosikki.

Sinihomejuusto, sipuli, artisokansydämet, kananmuna. Munat rikoin muiden täytteiden ja juuston päälle. Tästä on tullut mun uusi lempitäyte, muna sopii melkein minkä tahansa kanssa ja tasaa mukavasti suolaisuutta.

Juustona oli Castellin mozzarellaa, 400g pötkö raastettuna kolmelle pitsalle.

Ja siitä jatsista. Lauantai-iltana alkaa kierrokset nousta monesti aika lailla ja illallinen päättyy monesti olohuoneen sohvalla esitettyihin sirkustemppuihin. Nyt oli tunnelma jotenkin seesteisempi, kun musiikiksi valikoitui Charlie Christianin ikivanhoja instrumentaaleja. Voittaa esim. Hevisauruksen. Täytyy ottaa tavaksi. Keskusteltiin jopa klassisen musiikin hankkimisesta meidän kotitalouteen, ennenkuulumatonta.

Kaalilaatikko

Eilen, kun tästä blogista ei ollut vielä tietoakaan, päätin tehdä erittäin ex tempore kaalilaatikkoa. Jääkaapista löytyi kaali. Löytyi myös ohrasuurimoita. Olisi ollut soijarouhettakin, mutta koska kaali, soija ja ohra yhdessä ovat ehdottomasti liikaa perheemme herkkävatsaisimmalle, päädyin hyvin pelkistettyyn versioon:

Kaalilaatikko (neljälle)

Keräkaalia (1 pieni tai puolikas iso)
Ohrasuurimoita 2,5dl (Myllyn Paras esikypsytetty ja rikottu)
Kanaliemikuutio (Reformin luomu. Kasvisliemi käy hyvin myös)
Voita ja/tai rypsiöljyä 1-2 rkl
Siirappia 1-2 rkl
Voita 2 rkl
(suolaa)

Keitä ohra hyvin kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan kana-/kasvisliemessä. Silppua kaali ohuiksi suikaleiksi ja kypsennä rasvassa ensin kuumalla pannulla niin, että kaali saa vähän väriä. Sen jälkeen hauduttele hiljalleen kypsäksi miedolla lämmöllä. Mausta kaalisilppu siirapilla ja halutessasi varovasti suolalla (liemikuutiosta tulee jo aika paljon suolaa). Valuta ohrasta ylimääräiset vedet (saa jäädä kosteaksi) ja sekoita kaalin joukkoon. Kaada seos uunivuokaan ja viimeistele pinta voilastuilla. Kypsennä 150 asteessa noin tunti ja jätä sen jälkeen vielä sammutettuun uuniin hautumaan vaikkapa siksi aikaa, kun haet lapsen päiväkodista.

Ruoka siis on ihan peruskamaa. Mutta yllätävää olikin se, että 6-vuotias söi annoksensa hyvällä halulla eikä moittinut millään tavalla. Ennen olen laittanut kaalilaatikoon lihaa ihan vain siinä toivossa, että se houkuttelisi lapsen syömään. Myönnettäköön: tämä tarjoiltiin eineslihapullien ja runsaan puolukkahillon kera. Mutta kuitenkin.

Vauvalle en tätä antanut. Suolaa oli ihan normaalisti ja lisäksi tuntuu, että pieni maha on jo ihan tarpeeksi kovilla muutenkin. Ainakin tofusta tuli huomattavat ilmavaivat muutama viikko sitten.