keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kaalilaatikko

Eilen, kun tästä blogista ei ollut vielä tietoakaan, päätin tehdä erittäin ex tempore kaalilaatikkoa. Jääkaapista löytyi kaali. Löytyi myös ohrasuurimoita. Olisi ollut soijarouhettakin, mutta koska kaali, soija ja ohra yhdessä ovat ehdottomasti liikaa perheemme herkkävatsaisimmalle, päädyin hyvin pelkistettyyn versioon:


Kaalilaatikko (neljälle)

Keräkaalia (1 pieni tai puolikas iso)
Ohrasuurimoita 2,5dl (Myllyn Paras esikypsytetty ja rikottu)
Kanaliemikuutio (Reformin luomu. Kasvisliemi käy hyvin myös)
Voita ja/tai rypsiöljyä 1-2 rkl
Siirappia 1-2 rkl
Voita 2 rkl
(suolaa)

Keitä ohra hyvin kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan kana-/kasvisliemessä. Silppua kaali ohuiksi suikaleiksi ja kypsennä rasvassa ensin kuumalla pannulla niin, että kaali saa vähän väriä. Sen jälkeen hauduttele hiljalleen kypsäksi miedolla lämmöllä. Mausta kaalisilppu siirapilla ja halutessasi varovasti suolalla (liemikuutiosta tulee jo aika paljon suolaa). Valuta ohrasta ylimääräiset vedet (saa jäädä kosteaksi) ja sekoita kaalin joukkoon. Kaada seos uunivuokaan ja viimeistele pinta voilastuilla. Kypsennä 150 asteessa noin tunti ja jätä sen jälkeen vielä sammutettuun uuniin hautumaan vaikkapa siksi aikaa, kun haet lapsen päiväkodista.

Ruoka siis on ihan peruskamaa. Mutta yllätävää olikin se, että 6-vuotias söi annoksensa hyvällä halulla eikä moittinut millään tavalla. Ennen olen laittanut kaalilaatikoon lihaa ihan vain siinä toivossa, että se houkuttelisi lapsen syömään. Myönnettäköön: tämä tarjoiltiin eineslihapullien ja runsaan puolukkahillon kera. Mutta kuitenkin.

Vauvalle en tätä antanut. Suolaa oli ihan normaalisti ja lisäksi tuntuu, että pieni maha on jo ihan tarpeeksi kovilla muutenkin. Ainakin tofusta tuli huomattavat ilmavaivat muutama viikko sitten.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti