Yllättävän pinkki synttärikakku

Tyttäreni ei totisesti ole mikään pinkkiprinsessa, mutta viikko sitten tuli aika vaaleanpunaisehko 7-vuotissynttärikakku.

Visioita kakun ulkomuodosta ehti syntyä lukuisia - ja kaikki ne olisin vajavaisillakin kondiittorintaidoillani pyrkinyt toteuttamaan. Viimeisin toive oli suojatien merkin muotoinen kakku, joka kuulosti kyllä hauskalta, mutta olisi vaatinut sokerimassan käyttöä. Mielestäni sokerimassaa tungetaan kakkuihin jo aivan liikaa ja maku jää usein ulkonäön jalkoihin. No, S-Marketin kakkukoristehylly herätti tyttäressäni uinuvan prinsessan ja niinpä kaupasta lähdettiin punaisen marsipaanin (vihreä oli loppu), vihreän koristegeelin ja hopeahelmien kanssa.

Munaton kakkupohja on serkkuni vanhasta peruskeittokirjasta, josta kopioin sen vuosi sitten ja muutaman kerran olen jo kokeillut. Täytteenä vadelmahilloa ja kermavaahtoa, kostukkeena vadelmamehua. Eli prinsessakakun jäljillä mentiin. Koristeet viritettiin yhdessä. Pitänee ostaa marsipaania kotiin ihan harjoitusmateriaaliksi, että lapsi saa rauhassa väkerrellä kukkia. Ja noita hopeahelmiä riittää vielä muutamaksi vuodeksi.

Lapsethan eivät tunnetusti kakkua syö, joten yhdeksästä juhlijasta kakku maistui vain kolmelle. Mutta heille sitäkin paremmin. Ja erityisesti päivänsankarille.

Munaton kakkupohja

41/2 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
50 g margariinia
2 3/4dl maitoa
2 rkl sitruunamehua

Sekoita kuivat aineet, sulatettu rasva, maito ja sitruunamehu. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

P.S. Tänään juhlittiin äidin syntymäpäivää vähän maltillisemmissa merkeissä. Päivällisen jälkkäriksi nautittiin sentään vaahtokarkkikaakaot, joista tuli hienot ja herkulliset. Joku vaan oli päässyt nuolemaan mun kameran linssiä, eli valokuvaus on toistaiseksi tauolla. Miten pokkarikameran linssin saa puhtaaksi? Nuolemalla lisää, vai?

Muruja murulleni

Etsiskelin pari viikkoa sitten tarjottavaa vauvamuskarin pikkujoulunyyttäripöytään (vauvalähtöistä, terveellistä, eettistä, ekologista, ekonomista jne.) ja löysin S-marketin murohyllystä tällaisia Talk Muruja. Näyttävät pupunpapanoilta ja maistuvat samaten, eli vauva tietysti rakastaa niitä. Murut on valmistettu kotimaisista täysjyväviljoista ja ne ovat makeuttamattomia. Suolaa on 0,97% ja se maistuu jonkin verran, mutta on se vähemmän kuin kaupan leivässä, eikä näitä kovin paljon syödä. Näistä saa puurokielteiselle hyvän aamupalan hedelmien ja vaikka jugurtin kanssa, ja toimivat hyvänä viihdytyseväänä kahvilan pöydässä.

Ja siellä muskarinyyttäreillä näistä syntyi näppärästi tee-se-itse- pallomeri, kun poika kippasi koko kupillisen jumppamatoille.

Zombeja kylässä

Tytär on haaveillut koko syksyn (ja varmaan viime syksynkin) Halloween-juhlista ja viime tipassa taivuin järjestämään pikku kemut. Kutsuimme kylään erään zombiperheen ja katoimme pöytään hämähäkkejä, muumioita, zombinpäitä, sääriluita ja pari punaista monsteria.

Illan isännät.

Syötiin siis nakkeja, sämpylöitä ja dippivihanneksia. Varsin yksinkertaista ja maistui kaikille. Jälkiruuaksi teurastettiin mangoja ja maisteltiin Lidlin Halloweensuklaita (yltiömakeaa halpismaitosuklaata, mikä ei tietenkään ollut erityinen yllätys). Olin ostanut Lidlistä myös Halloween-ranskalaisia, mutta unohtuivat pakastimeen, ja varmaan parempi niin.

Vihannesmonsterit syntyivät yllättävän vaivattomasti. Parsakaalit, porkkanakädet ja sellerinlehtisarvet on tökätty suoraan paprikaan, tein veitsellä pienet reiät niitä varten. Kurkkuhampaat sekä porkkana- ja sellerisilmät on kiinnitetty katkaistuilla cocktailtikuilla.

Oikenpuoleisessa kuvassa olevista silmämunista tuli salaattia, kun kärsivällisyys ei riittänyt optikkotason lopputulokseen. Minimozzarellan ja paprikaoliivin puolikkaista on kuitenkin kyse. Sen sijaan taustalla näkyvien zombinpääsämpylöiden puolukkasilmät levisivät juuri sopivasti uunissa.

Vasemmalla etualalla lepää voitaikinalla muumioituja nakkimuumioita. Vihreässä kulhossa kuhisee hämähäkkejä, jotka askarreltiin pikkunakeista ja spagetista. Spagettitikut (n.10cm) työnnettiin nakin läpi ja hämähäkkejä keitettiin noin 10 minuuttia. Zombityövoimaa hyväksi käyttäen syntyi sekä kuusi- että kahdeksanjalkaisia yksilöitä.

Alla vielä sääriluita, jotka syntyivät samasta perussämpylätaikinasta kuin zombitkin.

Zombit ennen paistamista. Aivoina on saksanpähkinät.