Siivouspäivä

Sain apua keittiön siivoamiseen (kohtuulliseen 20 sentin hintaan) ja kylläpä hella kiiltelikin kevätauringossa. Vaan mitä tapahtui samaan aikaan olohuoneessa...?

"Kato äiti kiipesin pöydälle! Ihan itse!"

Yllättävän pinkki synttärikakku

Tyttäreni ei totisesti ole mikään pinkkiprinsessa, mutta viikko sitten tuli aika vaaleanpunaisehko 7-vuotissynttärikakku.

Visioita kakun ulkomuodosta ehti syntyä lukuisia - ja kaikki ne olisin vajavaisillakin kondiittorintaidoillani pyrkinyt toteuttamaan. Viimeisin toive oli suojatien merkin muotoinen kakku, joka kuulosti kyllä hauskalta, mutta olisi vaatinut sokerimassan käyttöä. Mielestäni sokerimassaa tungetaan kakkuihin jo aivan liikaa ja maku jää usein ulkonäön jalkoihin. No, S-Marketin kakkukoristehylly herätti tyttäressäni uinuvan prinsessan ja niinpä kaupasta lähdettiin punaisen marsipaanin (vihreä oli loppu), vihreän koristegeelin ja hopeahelmien kanssa.

Munaton kakkupohja on serkkuni vanhasta peruskeittokirjasta, josta kopioin sen vuosi sitten ja muutaman kerran olen jo kokeillut. Täytteenä vadelmahilloa ja kermavaahtoa, kostukkeena vadelmamehua. Eli prinsessakakun jäljillä mentiin. Koristeet viritettiin yhdessä. Pitänee ostaa marsipaania kotiin ihan harjoitusmateriaaliksi, että lapsi saa rauhassa väkerrellä kukkia. Ja noita hopeahelmiä riittää vielä muutamaksi vuodeksi.

Lapsethan eivät tunnetusti kakkua syö, joten yhdeksästä juhlijasta kakku maistui vain kolmelle. Mutta heille sitäkin paremmin. Ja erityisesti päivänsankarille.

Munaton kakkupohja

41/2 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
50 g margariinia
2 3/4dl maitoa
2 rkl sitruunamehua

Sekoita kuivat aineet, sulatettu rasva, maito ja sitruunamehu. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

P.S. Tänään juhlittiin äidin syntymäpäivää vähän maltillisemmissa merkeissä. Päivällisen jälkkäriksi nautittiin sentään vaahtokarkkikaakaot, joista tuli hienot ja herkulliset. Joku vaan oli päässyt nuolemaan mun kameran linssiä, eli valokuvaus on toistaiseksi tauolla. Miten pokkarikameran linssin saa puhtaaksi? Nuolemalla lisää, vai?

Suklaata, raakana

Oli meidänkin aika kokeilla raakasuklaan tekemistä. Oikeastaan olen alkanut kiinnostua asiasta vasta viime aikoina, kun olen maistellut valmiita raakasuklaita ja erityisesti katsellut niiden kilohintoja, jotka liikkuvat siinä sadan euron kieppeillä. Ja toki ajatus terveellisestä ja oikeasti hyvän makuisesta herkusta houkuttelee. Ensin addiktoin itseni raakakaakaonibseihin - ja se kävikin nopesti, parissa päivässä. Siitten mietin, että jos näitä vähänkin makeuttaa, niin eihän se mitenkään voi pahaa olla. Päädyin hankkimaan ensikokeilua varten CoCovin valmiin raakasuklaanvalmistuspakkauksen, koska Ruohonjuuressa oli monista raaka-aineista tarjolla vain lähemmäs kilon säkkejä. Tuntui vähän liioittelulta sijoittaa sataa euroa tämmöiseen pikku herkkukokeiluun.

Tytär innostui heti suklaan tekemisestä  ja lapsille sopivaa puuha onkin. Käytännössä aineet vain sekoitettiin vesihauteessa, jota en virittänyt kattilaan vaan tiskialtaaseen. Näin lämpötila pysyi aisoissa eikä uskoakseni ylittänyt sitä syntistä 45 asteen rajaa, joka tuhoaa hienot ravintoaineet. Lisäsimme osaan suklaasta kaakaonibsejä, osaan pakkauksen mukana tulleita gojimarjoja ja osasta tehtiin vampyyrinhampaita ilman lisämausteita.

Pakkauksessa on valmiina agavesiirappia makeutukseen. Emme laittaneet kerralla kaikkea vaan maistelimme ja päädyimme 2/3 pullolliseen. Miehen mielestä suolaisuus maistui vähän liikaa läpi ja olisi vaatinut lisää makeutta, itseäni maku miellytti. Suola oli seoksessa valmiina. Tyttärelle suklaa maistui, erityisesti vampyyrinhampaat, mutta suuta kutitti jälkeenpäin. Olisiko johtunut maca- tai lucumajauheesta? Nehän voi jatkossa vaikka jättää poiskin, tai lisätä vain osaan suklaamassasta.

Suklaan kokkailu ei varmasti jää tähän kertaan ja maustamisideoitakin on mielessä vaikka mitä. Ei tätä ihan jatkuvasti voi kuitenkaan jääkaapissa pitää, sen verran nopeasti suklaarasia tyhjenee...