Sormet vs. lusikka

Ekat perunamaistiaiset ikinä, ikää 5kk. Ilme on paljonpuhuva.

Ei ole kahta samanlaista lasta, ei varmasti kahta samanlaista syöjääkään. Omat kaksi lastani tuntuvat jo nyt hyvin erilaisilta ruokailijoilta, vaikka alku oli samanlainen molemmilla. Viiden kuukauden iässä maistiaisina kasvis- ja hedelmäsoseita ja vähitellen enemmän ja monipuolisemmin. Ihan neuvolan ohjeiden mukaan. Ja kaikki maistui, itse muusattu ja kaupan mössöt. Kunnes. Puolen vuoden kypsässä iässä tämä nykyinen vauvani päätti, ettei halua enää lusikasta mitään ja kieltäytyi kerta kaikkiaan avaamasta suutaan, kun lusikka lähestyi. Pari päivää yritin houkutella tuloksetta ja vauva eli rintamaidolla. Sitten päätin laittaa lusikan pois muutamaksi päiväksi. Tarjosin omalta lautaseltani makaronilaatikkoa, karjalanpiirakkaa ja mitä milloinkin käsin suoraan vauvan suuhun. Ja kaikki maistui. Soseet ja puurotkin alkoivat taas kelvata, kun pidin muutaman päivän taukoa niiden tarjoamisessa. Tuosta lähtien vauva on syönyt joka päivä ainakin osan ateriasta itse. Välillä on muutaman päivän jaksoja, jolloin lusikalla tarjottu ei kelpaa, välillä maistuu hyvin. Mutta sormiruoka kelpaa aina.

Porkkanaa puolivuotiaana.

Puolivuotiaalla vauvalla oli vielä vaikeuksia saada ruokaa itse suuhun ja herkut joutuivat ikävästi kateisiin nyrkin sisään. Nyt, kolme kuukautta myöhemmin, pinsettiote on molemmissa käsissä plastiikkakirurgin tasoa.

Yhdeksän-kymmenenkuiselle esikoiselle muistan keitelleeni soseita pakastimeen täyttä päätä (muistan erityisen hyvin, koska oikea käteni roikkui katkenneena kantositeessä ja touhu oli se mukaista). Muistan myös lukeneeni tuolloin sormiruokailusta ja tarjosin esikoisellekin omaa syötävää, mutta homma ei ottanut sujuakseen.

Yhteenvetona: meillä asuu innokas pieni sormiruokalija, joka hyvinä päivinä (ja niitä on kyllä paljon) kelpuuttaa myös lusikkaruuan. Kertaakaan en ole pelännyt, että vauva tukehtuisi ruokaansa. Yritän katsoa vähän perään, ettei hän laita liikaa ruokaa kerralla suuhunsa, enkä jätä vauvaa yksin ruokailemaan. Pidän sormiruokailua mukavana ja helppona vaihtoehtona vauvan syöttämiselle. Voin syödä samalla itse ja koko perheen yhteiset ateriatkin ovat rennompia, kun ei tarvitse puolison kanssa kinata, kumpi syöttää vauvaa.

Homma helpottui, kun pääsi pöydän ääreen.

Hyväksi havaittuja sormin syötäviä (9 kk mennessä ja sesongin mukaan):

Keitetyt juurekset ja vihannekset (porkkana, peruna, bataatti, parsakaali)

Keitetty makaroni

Pehmeä leipä (mielellään tietysti vähäsuolainen)

Hedelmät (kypsä päärynä, banaani, omena, viinirypäleet, satsumat ym. sitrukset, luumu, persikka)

Tuoreet vihannekset (kurkku, tomaatti)

Keitetty kala 

Keitetty jauheliha

Keitetyt palkokasvit (kikherneet, vihreät pakasteherneet, valkoiset pavut)

Maissinaksut ja riisikakut (enemmänkin viihteeksi kuin ravinnoksi)

Kananmuna keitettynä tai hyydytettynä (maistuisi, mutta meidän vauva taitaa olla allerginen)

Ruoka kuin ruoka menee mukavasti suuhun puolen sentin - sentin kokoisina paloina tai pidempinä suikaleina. Mitä kovempi ruoka, sen pienempiä paloja. Sitkeä- ja kitkeräkuorisia olen kuorinut (luumu, persikka, tomaatti).

Maistuvat, mutta sotku on kaamea:

Keitetty riisi ja ohra (kannattaa keittää tiivis klimppi ja pilkkoa siitä paloja)

Kaurapuuro (kuten edellä, mutta ei tule onnistumaan)

Nuudelit

Raejuusto 

Näistäkin vauva tykkäisi, vaan äiti pihtaa:

Tofu (teki huomattavat ilmavaivat)

Leikkeleet, nakit ja makkarat (katoavat aina ensimmäisenä lautaselta, mutta suolaa ja nitriittiä)

Tonnikala (suolaa)

Pitsa (eilen tuli maistettua, kun nappasi pitsasta täytteet ja mulle jäi pelkkä pohja käteen)