Silakoita!

Ikuisuuksia kestäneen joululoman jälkeen mekin aletaan vähitellen palailla arkeen. Vauva ei ole enää vauva vaan 1-vuotias taapero. Vaikka on se vielä aika vauva kuitenkin. Lomailtiin pari viikkoa Kap Verdellä ja siellä taas muistui mieleen, että kotonakin pitäisi syödä kalaa enemmän ja monipuolisemmin. Muistin jostain lifestyle-blogista bongaamani silakkareseptin, hankkiuduin Hakaniemen halliin ja itse ruokahan syntyikin aika pienin ponnistuksin. Silakkafileet näyttävät maksavan kympin kilo eli aika lailla enemmän kuin kokonaiset, mutta valmiit fileet ovat mukavan matalan kynnyksen lähestymistapa niin lapsille kuin tällaiselle tonnikala- ja kalapuikkokokillekin.

Kuva olis kiva, mutta kamerani on toistaiseksi kateissa matkan jäljiltä, eikä puhelinkaan suostunut luovuttamaan sillä otettuja kuvia langattomasti eteenpäin. Mutta eihän tämä erityisen kaunis ruoka ole.

Uunisilakat (4-6:lle)

600g silakkafileitä
1 purjo
2 dl kuohukermaa
Suolaa ja pippuria

Leikkaa purjo renkaiksi ja levitä uunivuoan pohjalle. Leikkaa silakoista saksilla selkäevä pois ja levitä fileet työtasolle nahka alaspäin. Mausta kala suolalla ja (musta)pippurilla. Valkopippuri toimisi varmaan myös, jos sitä sattuu löytymään. Kääri fileet rulliksi ja asettele purjojen päälle. Kaada lopuksi päälle kerma ja lisää pintaan suolaa ja pippuria. Kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Silakkarullat saavat vähän väriä ja rapeutta pintaansa ja purjo pehmenee kermassa ihanan makeaksi.

Tarjosin silakat puikulaperunamuusin kanssa. Päivi on kyllä oikeassa, puikulat ovat herkkua. Ruuan menekki oli, kuten yleensä, kaksijakoinen: pikkumies tykkäsi kovasti ja veteli silakkarullia kaksin käsin. Tytär tykkäsi ensin, sitten ei tykännytkään, kuori nahan kalan päältä ja söi pari rullaa. Mies oli diplomaattisen hiljainen. Eli tätä tarjotaan meillä kyllä uudelleenkin, että tottuvat. Onneksi silakkaa saa syödä vain kerran kuussa, vai miten se oli?

Piparkakkuja

Pipareita leivottiin reilu viikko sitten kahden eskaritytön voimin. Äiti teki ja kauli taikinan, paimensi pikkuveljeä ja muisti olla polttamatta pipareita. Sovelsin tämän taikinan löytämästäni ohjeesta, koska en enää löytänyt viimevuotista. Näin käy joka vuosi, mutta hyviä niistä on tavannut tulla. Tämän taikinan erikoisuus on fariinisokeri tavallisen sijaan ja tietysti munattomuus. Mausteita olisi voinut olla runsaamminkin. Leipoutuvuus oli erinomainen ja lopputulos aika napakka, ei yhtään mureneva.

1,5 dl siirappia

250 g fariinisokeria

1 dl vettä

1 tl neilikkaa

1tl kanelia

1tl inkivääriä
250 g voita
12,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl soodaa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet. Ota kattila levyltä, lisää voi ja anna sulaa. Anna seoksen jäähtyä hetki. Lisää vähitellen vehnäjauhot ja sooda lisättynä osaan jauhoista.

Teimme myös toisen erän pipareita, kun saavuimme mummulaan joulunviettoon. Jääkaapista löytyi kermanloppu, jota varten piti etsiä vähän toisenlainen resepti. Näistä tuli rapeita ja jostain syystä siirappisemman makuisia. Myös maustepippuri toimi, vaikka en ole sitä yleensä piparitaikinaan laittanut. Tätä ohjetta käytetään varmaan tulevaisuudessa. Löytyi Hellapoliisilta ja muokkasin vain vaihtamalla margariinin voiksi (ja pomeranssi jäi pois, koska sitä ei ollut):

200 g voita
2 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl siirappia
1 dl kuohukermaa
1 tl maustepippuria
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä

7 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa

Sulata voi kattilassa, lisää sokeri, kerma ja mausteet ja kuumenna, kunnes sokeri sulaa. Kaada seos kulhoon ja jäähdytä hetki. Vatkaa kuohkeaksi ja lisää jauhot, joihin sooda on sekoitettu. Jäähdytä kokonaan jääkaapissa. Itse jäähdytin vain kolmisen tuntia ja hyvin leipoutui.

Oho. Onko tää hyvää?

Lopussa muotoilu alkoi olla aika villiä.