Aikuisten iltapalaa

Kun lapset on saatu unten maille, on aikuisten iltapalan aika. Töissä ollessani söin aika usein iltapuuron yhdessä tyttären kanssa ja painuin petiin heti, kun mahdollista. Nyt jaksan sinnitellä hereillä iltapalan ja teekupillisen, ehkä jopa tv-sarjan jakson verran. Välillä pyritään syömään vähän paremmin, siis aikuisten näkökulmasta. Aikuisen herkku kun on 7-vuotiaan inhokki. Eipä tule lapselle iltapalakateus, kun luettelen, mitä ällötyksiä me taas aiotaan syödä. Ja ehkä jopa viiniä, yäk!

Viime viikonloppuna innostuin marinoimaan kasviksia illallistarpeiksi. Kun aineet odottavat valmiina jääkaapissa, on esimerkiksi näiden herkkuleipien kokoaminen tosi nopeaa - ettei mene hyvää "lapset nukkuvat jo"-aikaa kokkaamiseen.

Marinoidut munakoisot

1 munakoiso
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1/2 valkosipulin kynsi hienonnettuna
Suolaa
Mustapippuria

Leikkaa munakoisot vajaan sentin paksuiksi viipaleiksi, ripottele suolaa pintaan ja anna itkettyä ainakin vartti. Huuhtele ja kuivaa viipaleet. Levitä munakoisot uunipellille ja paista n. 225-asteisessa uunissa (grillivastuksen alla), kunnes viipaleet saavat hiukan väriä. Käännä viipaleet ja paista vielä hetki.

Sekoita marinadin ainekset kulhossa ja kääntele munakoisoviipaleet joukkoon. Anna maustua ainakin puoli tuntia. Munakoisot säilyvät jääkaapissa pari päivää.

Marinoidut kesäkurpitsat

2 pientä kesäkurpitsaa (Lidlistä löytyy usein pieniä)
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl korianteritahnaa (esim. Spice Up)
1/2 tl hienonnettua valkosipulia

Valmista kuten munakoisot, itkettää ei tarvitse.

Paahdettu paprika

1 punainen paprika

Halkaise paprika, poista siemenkota ja laita uunipellille yhtä aikaa muiden kasvisten kanssa halkaisupinta alaspäin. Paahda, kunnes kuori on mustunut. Anna jäähtyä kannellisessa astiassa. Kuori ja leikkaa pitkittäin suikaleiksi.

Iltapalaleivät (kahdelle)

4 viipaletta hyvää vaaleaa leipää tai kaksi isoa sämpylää ym. (tai terveellisenpänä vaihtoehtona täysjyväkauraleipää)
Marinoitua munakoisoa
Marinoitua kesäkurpitsaa
Paahdettua paprikaa
n. 100g halloumijuustoa
Oliiviöljyä

Huuhtele ja viipaloi halloumi (liota vedessä puoli tuntia, jos haluat vähentää suolaisuutta). Kuivaa viipaleet ja paista kuumassa pannussa öljytilkassa molemmin puolin, kunnes juusto saa väriä. Kostuta leipäviipaleet muutamalla tipalla oliiviöljyä. Kasaa kahdelle leivälle munakoisoa ja paprikaa, kahdelle kesäkurpitsaa ja paprikaa. Nosta päällimäiseksi viipale halloumia.

Aasialaisittain

Ruuanlaitossa on välillä vaikea havaita alkuasetelman ja lopputuloksen välistä yhteyttä. Tämä taisi taas olla niitä päiviä. Toisaalta, poika on jostain hoksannut, että aasialaista on välillä tapana syödä lattialla istuen.

Yllättävän pinkki synttärikakku

Tyttäreni ei totisesti ole mikään pinkkiprinsessa, mutta viikko sitten tuli aika vaaleanpunaisehko 7-vuotissynttärikakku.

Visioita kakun ulkomuodosta ehti syntyä lukuisia - ja kaikki ne olisin vajavaisillakin kondiittorintaidoillani pyrkinyt toteuttamaan. Viimeisin toive oli suojatien merkin muotoinen kakku, joka kuulosti kyllä hauskalta, mutta olisi vaatinut sokerimassan käyttöä. Mielestäni sokerimassaa tungetaan kakkuihin jo aivan liikaa ja maku jää usein ulkonäön jalkoihin. No, S-Marketin kakkukoristehylly herätti tyttäressäni uinuvan prinsessan ja niinpä kaupasta lähdettiin punaisen marsipaanin (vihreä oli loppu), vihreän koristegeelin ja hopeahelmien kanssa.

Munaton kakkupohja on serkkuni vanhasta peruskeittokirjasta, josta kopioin sen vuosi sitten ja muutaman kerran olen jo kokeillut. Täytteenä vadelmahilloa ja kermavaahtoa, kostukkeena vadelmamehua. Eli prinsessakakun jäljillä mentiin. Koristeet viritettiin yhdessä. Pitänee ostaa marsipaania kotiin ihan harjoitusmateriaaliksi, että lapsi saa rauhassa väkerrellä kukkia. Ja noita hopeahelmiä riittää vielä muutamaksi vuodeksi.

Lapsethan eivät tunnetusti kakkua syö, joten yhdeksästä juhlijasta kakku maistui vain kolmelle. Mutta heille sitäkin paremmin. Ja erityisesti päivänsankarille.

Munaton kakkupohja

41/2 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
50 g margariinia
2 3/4dl maitoa
2 rkl sitruunamehua

Sekoita kuivat aineet, sulatettu rasva, maito ja sitruunamehu. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

P.S. Tänään juhlittiin äidin syntymäpäivää vähän maltillisemmissa merkeissä. Päivällisen jälkkäriksi nautittiin sentään vaahtokarkkikaakaot, joista tuli hienot ja herkulliset. Joku vaan oli päässyt nuolemaan mun kameran linssiä, eli valokuvaus on toistaiseksi tauolla. Miten pokkarikameran linssin saa puhtaaksi? Nuolemalla lisää, vai?

Porkkana-linssi-kookoskeitto

Pieni vieraamme on syönyt tähän mennessä hyvällä halulla tekemiäni "kaikki lapset tykkää"-perusruokia, eli makaronilaatikkoa, perunamuusia ja kalakeittoa. Koska hän tulee kulinaristisesta kodista, uskaltauduin kokeilemaan jo vähän jännittävämpiä makuja. Tämä soppa on maistunut meillä molemmille lapsille.

Olen valmistanut lukuisia versioita bataatti-kookoskeitosta. Jossain vaiheessa keksin lisätä linssit ja nyt viime aikoina olen uskaltautunut vaihtamaan bataatin porkkanaan. Keiton kotimaisuusaste paranee huimasti ja linssit pitävät  rakenteen mukavan tukevana. Inkivääri on porkkanan ehdoton kaveri.

Porkkana-linssikeitto (6:lle)

1 kg porkkanoita
200g punaisia linssejä
3 valkosipulin kynttä
Parin peukalonpään kokoinen pätkä inkivääriä
1 kanaliemikuutio
2 dl kookosmaitoa
Loraus (rypsi)öljyä
Mustapippuria

Kuori ja paloittelet porkkanat. Kuori valkosipulin kynnet ja paloittele karkeasti. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä porkkanoita ja valkosipulia. Lisää hienonnettu (tai raastettu) inkivääri sekä linssit. Kaada päälle kylmää vettä niin, että ainekset peittyvät, lisää liemikuutio ja anna hautua pehmeäksi hiljaa kiehuen. Lisää tarvittaessa vettä, keiton on kuitenkin tarkoitus jäädä aika sakeaksi. Lisää lopuksi kookosmaito ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta varovasti mustapippurilla.

Molemmille pienille maistui kiitettävästi. Tällä hetkellä keittiön tädin sydäntä lämmittää eniten, kun kysyn "otatko lisää" ja vastaus on "too, otan".

Tyttärelle tämä on sellaista peruspöperöä, joka kelpaa, mutta ei aiheuta riemunkiljahduksia (harvempi ruoka niitä synnyttää, mutta koko ajan useampi). Testiryhmään osui sattumalta myös yksi nälkäinen ekaluokkalainen, joka maistoi lusikallisen, kiitti kohteliaasti ja poistui rakentamaan legoajoneuvoa. Ehkä sekin on aidon ystävyyden merkki, että uskaltaa tulla meille, vaikka täällä tarjotaan harva se päivä porkkanakeittoa.

Pikapikaruokaa

Kiirettä pitää. Meidän ruokailu- ja muuksikin seuraksi on liittynyt muutamaksi päiväksi viikossa hoitolapsi, eivätkä vuorokauden tunnit ole kuitenkaan vastaavassa suhteessa lisääntyneet. Tästä seuraa se, että pääkokin luovuutta ja sopeutumiskykyä koetellaan entistä ankarammin. Tänään keksin vahingossa jotain nerokasta: pikalounaan, joka on valmiiksi jäähtynyt. Eli syömävalmista suoraan kattilasta. Näin se syntyy:

11.15: Tullaan kotiin puiston ja pankin ja kaupan kautta ihan liian myöhään, vatsat ja lapset nälästä kiljuen. Laitetaan kananmuna kiehumaan.

11.17: Sijoitetaan kiljuvat lapset syöttötuoleihin turvallisen välimatkan päähän toisistaan ja kiinnitetään turvavyöt. Annetaan lapsille alkupalaksi kirsikkatomaatteja ja viinirypäleitä.

11.19: Sekoitetaan kattilassa pakasteperunamuusiainesta (esim. Oolannin luomu, sisältää pelkkää kypsennettyä perunaa), neste ja voi.

11.20: Sulatetaan mikrossa pakastesoijapullia, mutta ei kuumenneta, ainoastaan sulatetaan.

11.23: Muna on suunnilleen valmis. Laitetaan muna kylmään veteen jäähtymään.

11.25: Kuumennetaan perunamuusia hetki, mutta vain sen verran, että seos tasoittuu ja voi vähän sulaa. Peruna on valmiiksi kypsää, sitä ei tarvitse keittää.

11.27: Ladataan lautasille annokset muusia, soijapullia ja kananmunaa. Kaikki on valmiiksi syöntilämmintä (lue: melkein kylmää). Ei jäähdyttelyä, ei itkuja, ei palaneita suita.

Ja kun vihdoin ehdin ottaa kameran esiin, oli jäljellä tämä: