Porkkana-linssi-kookoskeitto

Pieni vieraamme on syönyt tähän mennessä hyvällä halulla tekemiäni "kaikki lapset tykkää"-perusruokia, eli makaronilaatikkoa, perunamuusia ja kalakeittoa. Koska hän tulee kulinaristisesta kodista, uskaltauduin kokeilemaan jo vähän jännittävämpiä makuja. Tämä soppa on maistunut meillä molemmille lapsille.

Olen valmistanut lukuisia versioita bataatti-kookoskeitosta. Jossain vaiheessa keksin lisätä linssit ja nyt viime aikoina olen uskaltautunut vaihtamaan bataatin porkkanaan. Keiton kotimaisuusaste paranee huimasti ja linssit pitävät  rakenteen mukavan tukevana. Inkivääri on porkkanan ehdoton kaveri.

Porkkana-linssikeitto (6:lle)

1 kg porkkanoita
200g punaisia linssejä
3 valkosipulin kynttä
Parin peukalonpään kokoinen pätkä inkivääriä
1 kanaliemikuutio
2 dl kookosmaitoa
Loraus (rypsi)öljyä
Mustapippuria

Kuori ja paloittelet porkkanat. Kuori valkosipulin kynnet ja paloittele karkeasti. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä porkkanoita ja valkosipulia. Lisää hienonnettu (tai raastettu) inkivääri sekä linssit. Kaada päälle kylmää vettä niin, että ainekset peittyvät, lisää liemikuutio ja anna hautua pehmeäksi hiljaa kiehuen. Lisää tarvittaessa vettä, keiton on kuitenkin tarkoitus jäädä aika sakeaksi. Lisää lopuksi kookosmaito ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta varovasti mustapippurilla.

Molemmille pienille maistui kiitettävästi. Tällä hetkellä keittiön tädin sydäntä lämmittää eniten, kun kysyn "otatko lisää" ja vastaus on "too, otan".

Tyttärelle tämä on sellaista peruspöperöä, joka kelpaa, mutta ei aiheuta riemunkiljahduksia (harvempi ruoka niitä synnyttää, mutta koko ajan useampi). Testiryhmään osui sattumalta myös yksi nälkäinen ekaluokkalainen, joka maistoi lusikallisen, kiitti kohteliaasti ja poistui rakentamaan legoajoneuvoa. Ehkä sekin on aidon ystävyyden merkki, että uskaltaa tulla meille, vaikka täällä tarjotaan harva se päivä porkkanakeittoa.

Pikapikaruokaa

Kiirettä pitää. Meidän ruokailu- ja muuksikin seuraksi on liittynyt muutamaksi päiväksi viikossa hoitolapsi, eivätkä vuorokauden tunnit ole kuitenkaan vastaavassa suhteessa lisääntyneet. Tästä seuraa se, että pääkokin luovuutta ja sopeutumiskykyä koetellaan entistä ankarammin. Tänään keksin vahingossa jotain nerokasta: pikalounaan, joka on valmiiksi jäähtynyt. Eli syömävalmista suoraan kattilasta. Näin se syntyy:

11.15: Tullaan kotiin puiston ja pankin ja kaupan kautta ihan liian myöhään, vatsat ja lapset nälästä kiljuen. Laitetaan kananmuna kiehumaan.

11.17: Sijoitetaan kiljuvat lapset syöttötuoleihin turvallisen välimatkan päähän toisistaan ja kiinnitetään turvavyöt. Annetaan lapsille alkupalaksi kirsikkatomaatteja ja viinirypäleitä.

11.19: Sekoitetaan kattilassa pakasteperunamuusiainesta (esim. Oolannin luomu, sisältää pelkkää kypsennettyä perunaa), neste ja voi.

11.20: Sulatetaan mikrossa pakastesoijapullia, mutta ei kuumenneta, ainoastaan sulatetaan.

11.23: Muna on suunnilleen valmis. Laitetaan muna kylmään veteen jäähtymään.

11.25: Kuumennetaan perunamuusia hetki, mutta vain sen verran, että seos tasoittuu ja voi vähän sulaa. Peruna on valmiiksi kypsää, sitä ei tarvitse keittää.

11.27: Ladataan lautasille annokset muusia, soijapullia ja kananmunaa. Kaikki on valmiiksi syöntilämmintä (lue: melkein kylmää). Ei jäähdyttelyä, ei itkuja, ei palaneita suita.

Ja kun vihdoin ehdin ottaa kameran esiin, oli jäljellä tämä: