Piparkakkuja

Pipareita leivottiin reilu viikko sitten kahden eskaritytön voimin. Äiti teki ja kauli taikinan, paimensi pikkuveljeä ja muisti olla polttamatta pipareita. Sovelsin tämän taikinan löytämästäni ohjeesta, koska en enää löytänyt viimevuotista. Näin käy joka vuosi, mutta hyviä niistä on tavannut tulla. Tämän taikinan erikoisuus on fariinisokeri tavallisen sijaan ja tietysti munattomuus. Mausteita olisi voinut olla runsaamminkin. Leipoutuvuus oli erinomainen ja lopputulos aika napakka, ei yhtään mureneva.

1,5 dl siirappia

250 g fariinisokeria

1 dl vettä

1 tl neilikkaa

1tl kanelia

1tl inkivääriä
250 g voita
12,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl soodaa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet. Ota kattila levyltä, lisää voi ja anna sulaa. Anna seoksen jäähtyä hetki. Lisää vähitellen vehnäjauhot ja sooda lisättynä osaan jauhoista.

Teimme myös toisen erän pipareita, kun saavuimme mummulaan joulunviettoon. Jääkaapista löytyi kermanloppu, jota varten piti etsiä vähän toisenlainen resepti. Näistä tuli rapeita ja jostain syystä siirappisemman makuisia. Myös maustepippuri toimi, vaikka en ole sitä yleensä piparitaikinaan laittanut. Tätä ohjetta käytetään varmaan tulevaisuudessa. Löytyi Hellapoliisilta ja muokkasin vain vaihtamalla margariinin voiksi (ja pomeranssi jäi pois, koska sitä ei ollut):

200 g voita
2 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl siirappia
1 dl kuohukermaa
1 tl maustepippuria
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä

7 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa

Sulata voi kattilassa, lisää sokeri, kerma ja mausteet ja kuumenna, kunnes sokeri sulaa. Kaada seos kulhoon ja jäähdytä hetki. Vatkaa kuohkeaksi ja lisää jauhot, joihin sooda on sekoitettu. Jäähdytä kokonaan jääkaapissa. Itse jäähdytin vain kolmisen tuntia ja hyvin leipoutui.

Oho. Onko tää hyvää?

Lopussa muotoilu alkoi olla aika villiä.

Muruja murulleni

Etsiskelin pari viikkoa sitten tarjottavaa vauvamuskarin pikkujoulunyyttäripöytään (vauvalähtöistä, terveellistä, eettistä, ekologista, ekonomista jne.) ja löysin S-marketin murohyllystä tällaisia Talk Muruja. Näyttävät pupunpapanoilta ja maistuvat samaten, eli vauva tietysti rakastaa niitä. Murut on valmistettu kotimaisista täysjyväviljoista ja ne ovat makeuttamattomia. Suolaa on 0,97% ja se maistuu jonkin verran, mutta on se vähemmän kuin kaupan leivässä, eikä näitä kovin paljon syödä. Näistä saa puurokielteiselle hyvän aamupalan hedelmien ja vaikka jugurtin kanssa, ja toimivat hyvänä viihdytyseväänä kahvilan pöydässä.

Ja siellä muskarinyyttäreillä näistä syntyi näppärästi tee-se-itse- pallomeri, kun poika kippasi koko kupillisen jumppamatoille.

Pitsaa ja jatsia

Viime lauantaina herkuttelimme pitkästä aikaa pitsalla (Mietin tässä kohtaa pitkään, kirjoitanko pizza vai pitsa. Lapsi kai kirjoittaisi pitsa, joten niin teen minäkin. Tai mun lapsi kirjottaisi pee ii ja heittäisi kynän nurkkaan. Mutta kuitenkin.) Lauantaipitsa on klassikoiden ykkönen, nyt kun lauantaina ei ole enää kiire baariin. Valmistus vain pitää ajoittaa yhteen saunavuoron kanssa. Eli ennen saunaa taikina ja kastike valmiiksi ja mahdollisimman paljon aineksia pilkottuna. Hyvin kohotetusta taikinasta tuntuukin tulevan tosi rapea pohja.

Pohjan tein näin:

4 dl vettä
3 dl täysjyväspelttijauhoja
n. 1/2 kg durumvehnäjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
1/2 dl oliiviöljyä

Sekoita kuivahiiva spelttijauhoihin. Lämmitä vesi n. 42-asteiseksi ja vatkaa sekaan spelttijauhot, suola ja sokeri. Lisää oliiviöljy ja vaivaa taikina valmiiksi durumjauhoilla. Anna kohota hyvin. Itse kohotin tällä kertaa olosuhteiden pakosta lähes kaksi tuntia, vähempikin riittänee.

Kastikkeen keittelin näistä:

500g tomaattimurskaa
pieni purkki tomaattipyrettä
2 valkosipulinkynttä
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa
2 rkl oliiviöljyä
(suolaa)

Kuullota kokonaiset valkosipulinkynnet öljyssä. Lisää tomaatit ja mausteet, keittele noin tunti. Soseuta lopuksi sauvasekoittimella. En nyt laittanut kastikkeeseen suolaa, sitä tulee täytteistä reilusti muutenkin.

Taikinasta tuli kolme ohutta uunipellin kokoista pohjaa. Tytär sai valita täyteet kahteen ja "pahat täytteet" eli aikuisten suosikit laitettiin siihen kolmanteen. Lapsi hoiteli "omien" pitsojensa täyttämisen alusta loppuun. Kivaa kun on vihdoin keittiössä apulainen, jota ei tarvitse auttaa :)

Täytteinä olivat:
Tonnikala ja oliivit (purkillinen tonnikalaa ja puoli purkkia vihreitä, kivettömiä oliiveja). Tyttären lemppari.

Kinkku ja maissi (HK:n luomupalvikinkkua suikaleina ja pakastemaissia). Vauvan suosikki.

Sinihomejuusto, sipuli, artisokansydämet, kananmuna. Munat rikoin muiden täytteiden ja juuston päälle. Tästä on tullut mun uusi lempitäyte, muna sopii melkein minkä tahansa kanssa ja tasaa mukavasti suolaisuutta.

Juustona oli Castellin mozzarellaa, 400g pötkö raastettuna kolmelle pitsalle.

Ja siitä jatsista. Lauantai-iltana alkaa kierrokset nousta monesti aika lailla ja illallinen päättyy monesti olohuoneen sohvalla esitettyihin sirkustemppuihin. Nyt oli tunnelma jotenkin seesteisempi, kun musiikiksi valikoitui Charlie Christianin ikivanhoja instrumentaaleja. Voittaa esim. Hevisauruksen. Täytyy ottaa tavaksi. Keskusteltiin jopa klassisen musiikin hankkimisesta meidän kotitalouteen, ennenkuulumatonta.

Mummo Ankan suklaavanukas

Tämä vanukasohje on peräisin omasta lapsuudestani, löysin sen itse joskus alle 10-vuotiaana Mummo Ankan unelmaherkut- keittokirjastani. Mummo Ankka kertoo tekevänsä vanukasta varsinkin silloin, kun saa vieraakseen Leenun, Liinun ja Tiinun. Lapsuudenkodissa sitä tehtiin jopa jouluaaton jälkiruuaksi, mutta nykyisin vanukkaasta on tullut enemmänkin arjen ilo. 

Vanukas on pätevä kilpailija kaupan järkyttävän makeille paulalehmille ja makupaloille. Raaka-ainelista on lyhyt ja sokerin määrää ja laatua voi säädellä itse. Alkuperäisessä ohjeessa on kananmunaa, joka tekee rakenteesta vähän tiiviimmän, mutta itse jätän sen nykyisin pois.

Suklaavanukas (neljälle):

6dl maitoa (kevyt- tai täysmaitoa)

3 rkl maissitärkkelysjauhoa

3 rkl kaakaojauhetta

3 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

(1 muna)

Mittaa maito kattilaan ja siivilöi joukkoon maissitärkkelys ja kaakaojauhe. Vatkaa joukkoon halutessasi muna. Kuumenna koko ajan sekoittaen. Kun seos kuplii, keitä vielä pari minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää valmiiseen vanukkaaseen sokerit. Kaada jäähtymään tarjoiluastioihin ja jäähdytä hyvin jääkaapissa ennen syömistä.

Hedelmäsalaattia

Tytär innostui taiteilemaan hedelmistä kookospalmun, ehkä tulevan lomareissun innoittamana. Yritän jatkuvasti muistuttaa itseäni siitä, että lapsi pitää päästää keittiöön hääräämään aina, kun tämä itse tahtoo. Milläpä se muuten oppii.

Nopea kalakeitto

Kello 10.15 mietin, mitä vauvalle voisi antaa lounaaksi. 10.30 asettelin jo ruokia pöytään. Kun on pakastin ladattu puolivalmisteilla, saa pika pikaa itse tehtyä. Tästä tuli tällä kertaa vain vauvan annos, mutta  pienellä maustamisella maistuu meille isoillekin.

Kalakeitto vauvalle

1 dl vettä
1 dl peruna-sipulisekoitusta pakasteesta (tai pelkkää perunaa)
1 dl (6kpl) pakasteseitikuutioita
ripaus kuivattua tilliä
(1 rkl kermaa)

Laita pieneen kattilaan vesi ja peruna-sipulisekoitus, kiehauta. Lisää kalakuutiot ja tilli ja keitä noin 10 minuuttia. Lisää halutessasi kerma. Valmista tuli.

Kalakeitto isoille

8 dl vettä
1 kalaliemikuutio
500 g peruna-sipulisekoitusta
300 g (1 paketti) pakasteseitikuutioita
kuivattua tilliä
1 dl kermaa

Kiehauta vesi ja lisää liemikuutio sekä peruna-sipulisekoitus ja tilli. Keitä muutama minuutti ja lisää kalakuutiot. Keitä vielä noin 10 minuuttia ja lisää kerma. Ei tämäkään kauaa vienyt.

Joulukalenteri

Krääsäkalenterit on nähty (kahden vuoden takaisesta legokalenterista on edelleen joku rekka rakentamatta). Herkkukalentereita ei edes haluta nähdä. Kuvakalenterit on parhaimmillaan hienoja, mutku kaikilla muilla on... Eli ylitin itseni ja askartelin ekaa kertaa maailmassa joulukalenterin itse, ja tulihan siitä hieno. Ainakin mun mielestä. Ainiin paitsi tonttua en tehnyt itse, joku raja munkin askartelutaidoilla on.

Samalla sain keittiön ikkunalaudankin siivottua. Ja koska tämä on ruokablogi, niin paljastetaan aasinsilta: on tuonne kätketty pari Lindtin suklaajoulupukkia ja Maraboun minisuklaalevyä, joita tarttui mukaan Wanhan Sataman Suklaafestivaaleilta. Ja aaton paketissa piileskelee... Rubikin kuutio. Vähän puuhaa jouluaaton pitkiin tunteihin.

Makaronilaatikko ja kuusi lihapullaa

Yritän taas kerran skarpata ruuanlaitossa ja valmistaa perusruokia, joita riittäisi edes pariksi päiväksi. Muuten lipsahtaa liian helposti eineslinjalle. Makaronilaatikko on helppo ja kelpaa kaikille. Viime aikoina olen kehitellyt munatonta versiota, joka olisi sopivan kiinteä. Tämä kiinteytyy jäähtyessään ja varsinkin seuraavaan päivään mennessä. Maustettu ruokakerma on aika suolaista, eli suolaa ei erikseen tarvita.

Liha-makaronilaatikko (neljälle):

300-400g luomujauhelihaa
1 pussi (400g) makaroneja
1 kanaliemikuutio
1 sipuli
1 prk Valion maustettua ruokakermaa 3 juustoa

Keitä makaronit kypsiksi kanaliemessä. Kuullota sillä välin silputtu sipuli ja lisää joukkoon jauheliha, paista kypsäksi. Valuta keitetyt makaronit, mutta säästä pari desiä liemestä. Sekoita uunivuoassa makaronit ja jauheliha-sipuliseos, kaada päälle keitinlientä ja ruokakerma. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia, peitä vuoka loppuvaiheessa leivinpaperilla, ettei pinta kuivu liikaa.

Makaronilaatikko olisi kelvannut vauvallekin, mutta halusin tehdä hänelle vähäsuolaista ja vähäsotkuista sormiruokaa. Niinpä erotin jauhelihasta osan ja tein siitä kokonaiset kuusi lihapullaa. Niistä riitti kahdelle aterialle keitetyn makaronin ja kirsikkatomaattien kanssa.

Vauvan nopeat lihapullat:

100g luomujauhelihaa
2 rkl paistettua sipulia
mustapippuria
2 rkl Valion maustettua ruokakermaa 3 juustoa (tai tavallista kermaa, kaurakermaa, kermaviiliä ym.)

Sekoita lihapullataikina ja muotoile siitä kuusi lihapullaa. Paista uunissa yhtä aikaa makaronilaatikon kanssa noin 20 minuuttia.


Ihanat eläinastiat on kuvittanut kummipoikamme äiti.
Tytär sai ne aikanaan nimiäislahjaksi. Astiat ovat olleet turhan vähän käytössä, koska pelkään niiden menevän rikki ja lisäksi olen laiska tiskaamaan käsin. Harvoin käytössä olleessaan niistä tulee sitten vähän juhlavampi fiilis. Jopa makaronilaatikon tarjoiluun...