Eilen se vihdoin tapahtui: mieheni laittoi ruokaa. Viimeksi sama koettiin reilu vuosi sitten, kun vauva oli viikon vanha ja isä koki velvollisuudekseen ruokkia poikastaan imettävää emoa. No, lopputulos oli, että niin äitikin kuin lapsetkin itkivät vuolaasti nälkäänsä, ennen kuin pitsat viimein saatiin pöytään siinä iltakymmenen jälkeen.
Tämän kertainen kokkaussessio oli paremmin ajastettu, vaikka aikaa siihen kyllä kului. Ruoka valmistui päivän mittaan, mutta syömisajankohdaksi sovittiin varmuuden vuoksi vasta ilta. Ruokalistalla oli perinteistä palapaistia, jota anoppi tekee usein ja hyvin. Kokoliha on meidän taloudessa aikalailla tuntematon tuote. Suurin yllätys olikin se, kuinka vähiin liha kaiken paistamisen ja hauduttamisen jälkeen meni. Sama määrä jauhelihaa tuntuu paljon riittoisammalta.
Ohje on yhdistelmä anopin perinteistä sekä googlattuja lisävinkkejä, kokin luovuutta unohtamatta.
Palapaisti (4-6:lle):
600g naudan palapaistia1 iso sipuli
2-3 porkkanaa
Voita tai Oivariinia
Vehnäjauhoja
1/2 dl kuohukermaa
Suolaa
Mustapippuria
Valkopippuria
Kuutioi liha parin-kolmen cm:n kuutioiksi. Ruskista lihat parissa erässä voissa kuumalla pannulla. Laita lihat kattilaan odottamaan. Kuutioi sipuli ja ruskista se pannulla. Tämän jälkeen huuhtele paistinpannu vesitilkalla ja kaada vesi kattilaan lihojen päälle. Tee ruskea kastike: ruskista vehnäjauhot kunnolla tummaksi n. 50 grammassa voita. Jauhojen määrää en huomannut vakoilla, mutta sen verran, että niistä tulee voin kanssa paksu tahna. Lisää vettä sen verran, että syntyy paksuhko kastike. Kaada kastike kattilaan lihojen päälle ja pilko sekaan porkkanat. Vettä voi lisätä, jos kastike tuntuu liian paksulta.
Mausta pippurilla (kokki laittoi molempia, valkopippuri olisi perinteinen ratkaisu) ja hauduttele miedolla lämmöllä pari-kolme tuntia. Lisää ennen tarjoilua kerma ja mausta suolalla maun mukaan. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.
Hyväähän tästä tuli ja lihaa pystyi pilkkomaan lusikalla. Kaikki tykkäsivät ja kattila miltei tyhjeni yhdellä aterialla. Eli kaikkeen vaivannäköön ja haudutteluaikoihin nähden aika pieni satsi, annos kannattaa tuplata, koska tämähän vain paranee seuraavaan päivään.
Mies oli silminnähden tyytyväinen saavutukseensa ja suunnitteli jo seuraavaa ateriaa. Mitähän hyvää me ensi vuonna saadaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti