Haista ennen kuin maistat

Nyt tulee pieni muistutus ihan perusasiasta, eli elintarvikehygieniasta. Ihan lyhykäisyydessään: älä syö pilaantunutta ruokaa. Kaunokirjallisten lähteiden mukaan (Westö 2013) punavangeille syötettiin mätää juustoa "...myöhemmin paljastui että se oli erehdys eikä yritys tappaa heikoimmat." Nykyisin se ei ole tarpeen, vaan Alepasta voi hakea tuoretta ruokaa vaikka joka päivä. Söin kuitenkin sen toissaviikolla avatun fetajuustonpalan ja nyt, kaksi vuorokautta myöhemmin, alkaa olo tuntua jokseenkin normaalilta. Opinpa tästä, että ruokamyrkytys voi vaania myös omassa jääkaapissani, eikä ainoastaan guatemalalaisten katulasten myymissä perunanpaloissa (joista hankin edellisen ruokamyrkytykseni, ja josta en tainnut oppia yhtään mitään).

Muihin ruoka-aiheisiin palaan tuonnempana. Vielä en kykene.

Sormet vs. lusikka

Ekat perunamaistiaiset ikinä, ikää 5kk. Ilme on paljonpuhuva.

Ei ole kahta samanlaista lasta, ei varmasti kahta samanlaista syöjääkään. Omat kaksi lastani tuntuvat jo nyt hyvin erilaisilta ruokailijoilta, vaikka alku oli samanlainen molemmilla. Viiden kuukauden iässä maistiaisina kasvis- ja hedelmäsoseita ja vähitellen enemmän ja monipuolisemmin. Ihan neuvolan ohjeiden mukaan. Ja kaikki maistui, itse muusattu ja kaupan mössöt. Kunnes. Puolen vuoden kypsässä iässä tämä nykyinen vauvani päätti, ettei halua enää lusikasta mitään ja kieltäytyi kerta kaikkiaan avaamasta suutaan, kun lusikka lähestyi. Pari päivää yritin houkutella tuloksetta ja vauva eli rintamaidolla. Sitten päätin laittaa lusikan pois muutamaksi päiväksi. Tarjosin omalta lautaseltani makaronilaatikkoa, karjalanpiirakkaa ja mitä milloinkin käsin suoraan vauvan suuhun. Ja kaikki maistui. Soseet ja puurotkin alkoivat taas kelvata, kun pidin muutaman päivän taukoa niiden tarjoamisessa. Tuosta lähtien vauva on syönyt joka päivä ainakin osan ateriasta itse. Välillä on muutaman päivän jaksoja, jolloin lusikalla tarjottu ei kelpaa, välillä maistuu hyvin. Mutta sormiruoka kelpaa aina.

Porkkanaa puolivuotiaana.

Puolivuotiaalla vauvalla oli vielä vaikeuksia saada ruokaa itse suuhun ja herkut joutuivat ikävästi kateisiin nyrkin sisään. Nyt, kolme kuukautta myöhemmin, pinsettiote on molemmissa käsissä plastiikkakirurgin tasoa.

Yhdeksän-kymmenenkuiselle esikoiselle muistan keitelleeni soseita pakastimeen täyttä päätä (muistan erityisen hyvin, koska oikea käteni roikkui katkenneena kantositeessä ja touhu oli se mukaista). Muistan myös lukeneeni tuolloin sormiruokailusta ja tarjosin esikoisellekin omaa syötävää, mutta homma ei ottanut sujuakseen.

Yhteenvetona: meillä asuu innokas pieni sormiruokalija, joka hyvinä päivinä (ja niitä on kyllä paljon) kelpuuttaa myös lusikkaruuan. Kertaakaan en ole pelännyt, että vauva tukehtuisi ruokaansa. Yritän katsoa vähän perään, ettei hän laita liikaa ruokaa kerralla suuhunsa, enkä jätä vauvaa yksin ruokailemaan. Pidän sormiruokailua mukavana ja helppona vaihtoehtona vauvan syöttämiselle. Voin syödä samalla itse ja koko perheen yhteiset ateriatkin ovat rennompia, kun ei tarvitse puolison kanssa kinata, kumpi syöttää vauvaa.

Homma helpottui, kun pääsi pöydän ääreen.

Hyväksi havaittuja sormin syötäviä (9 kk mennessä ja sesongin mukaan):

Keitetyt juurekset ja vihannekset (porkkana, peruna, bataatti, parsakaali)

Keitetty makaroni

Pehmeä leipä (mielellään tietysti vähäsuolainen)

Hedelmät (kypsä päärynä, banaani, omena, viinirypäleet, satsumat ym. sitrukset, luumu, persikka)

Tuoreet vihannekset (kurkku, tomaatti)

Keitetty kala 

Keitetty jauheliha

Keitetyt palkokasvit (kikherneet, vihreät pakasteherneet, valkoiset pavut)

Maissinaksut ja riisikakut (enemmänkin viihteeksi kuin ravinnoksi)

Kananmuna keitettynä tai hyydytettynä (maistuisi, mutta meidän vauva taitaa olla allerginen)

Ruoka kuin ruoka menee mukavasti suuhun puolen sentin - sentin kokoisina paloina tai pidempinä suikaleina. Mitä kovempi ruoka, sen pienempiä paloja. Sitkeä- ja kitkeräkuorisia olen kuorinut (luumu, persikka, tomaatti).

Maistuvat, mutta sotku on kaamea:

Keitetty riisi ja ohra (kannattaa keittää tiivis klimppi ja pilkkoa siitä paloja)

Kaurapuuro (kuten edellä, mutta ei tule onnistumaan)

Nuudelit

Raejuusto 

Näistäkin vauva tykkäisi, vaan äiti pihtaa:

Tofu (teki huomattavat ilmavaivat)

Leikkeleet, nakit ja makkarat (katoavat aina ensimmäisenä lautaselta, mutta suolaa ja nitriittiä)

Tonnikala (suolaa)

Pitsa (eilen tuli maistettua, kun nappasi pitsasta täytteet ja mulle jäi pelkkä pohja käteen)

Vauvan eka smoothie

Naapurin lapset kertoivat saaneensa eilen aamupalaksi smoothieta. Siitä keksin, että eiköhän meilläkin taas pitkästä aikaa. Harrastin smoothieita yhteen aikaan paljonkin, mutta viime talvena tehosekoittimemme hajosi, eikä olla saatu aikaiseksi hankkia puuttuvaa osaa. Tästä tuli vauvan ensimmäinen smoothie ja raaka-aineet valikoituivat, no, paitsi vauvan ehdoilla, niin ennen kaikkea sen mukaan, mitä sauvasekoittimella saa soseutettua. Ja mitä sattui keittiöstä löytymään.

Marjasmoothie 

Mansikoita 1dl
Puolukoita 1/2 dl
Mustikoita 1/2 dl
Banaania puolikas
Soijamaitoa n. 1dl

Laitoin jäiset marjat soseutusastiaan ja sulatin niitä hetken vesihauteessa, kunnes vähän pehmenivät. Lisäsin soijamaidon ja banaanin ja soseutin sauvasekoittimella.

Jos teet smoothien tehosekoittimella ym. jämerämmällä koneella, voi marjat tietysti laittaa sinne suoraan pakastimesta. Sulatetuista/tuoreista marjoista taas tulee nestemäisempää smoothieta, jolloin nestettä ei välttämättä tarvita niin paljoa.

Vauva arasteli ensin juoman kylmyyttä, mutta hetken maisteltuaan innostui ja joi koko pikku lasillisen. Vähän isompi lasi olisi kyllä voinut olla kätevämpi...

Iltapuuro

Ennen lapsen saamista tunsin vain käsitteen aamupuuro. Sitten luin jostain oppaasta, että vauvoille kuuluu antaa illallakin puuroa. Käsittämätöntä, puuroa illalla, ajattelin. No siitä se sitten alkoi, ja puuro on meillä ihan pätevä iltapalavaihtoehto, myös itselleni. Iltapuuro eroaa aamupuurosta siinä, että se voi olla pidempään haudutettava, senhän voi laittaa tulelle vaikka heti Pikkukakkosen (lue: päivällisen) jälkeen. Toki, jos puuroa jää, sitä on kätevä lämmittää myös aamiaiseksi. Tätä ruis-puolukkapuuroa tein ensimmäisen kerran noin vuosi sitten ja siitä tuli heti tyttären lemppari. Tänään tarjosin sitä ensimmäistä kertaa vauvalle ja hyvin upposi.

Ruis-puolukkapuuro

1 litra vettä
2 dl puolukoita (tuoreita tai pakasteesta)
3 dl ruisjauhoja
1 dl sokeria (tai maun mukaan)


Kiehauta vesi ja puolukat ja vispaa sekaan ruisjauhot. Hauduta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen puolisen tuntia. Lisää sokeri ja suola ja anna hautua kannen alla kuumalla levyllä vielä 20 minuuttia.

Vauvan puuron tein niin, että lisäsin 1/4 sokerista koko puuromäärään ja erotin sen jälkeen 1,5 dl (kaksi annosta) puuroa vauvalle. Sitten lisäsin kattilaan lopun sokerin sekä suolan.

Huolella haudutetusta jauhopuurosta tulee ihanan samettista ja puolukan kuoretkin pehmenevät mukavasti. Puuro tarjoiltiin tällä kertaa äidille ja isosiskolle kuohukermatilkan kanssa, kaverina lasillinen luomukevytmaitoa.

Tervetuloa!

Tämän blogin tarkoitus on kirjata talteen paitsi ruokaohjeita, myös ruokailutunnelmia ja pohdintaa lapsista ja niiden ruokkimisesta. Se ei aina ole helppoa. Eikä palkitsevaa. Pitkään tunsin, että innostukseni ruuanlaittoon on iäksi mennyttä, kun lapseni kerta toisensa jälkeen jätti syömättä vaivalla suunnittelemani aterian. Nyt on kuitenkin alkanut uusi nousu: tytär on kasvanut ja syö yhä ennakkoluulottomammin ja vauva on toistaiseksi siinä onnellisessa vaiheessa, että lähes kaikki tarjottu ruoka kelpaa. Kirjaan ylös hyväksi havaitsemiani reseptejä ja kokkauskokeiluja, yritän välillä keksiä jotain uutta ja samalla kasvattaa lapsistani ennakkoluulottomia kulinaristeja.

Kaalilaatikko

Eilen, kun tästä blogista ei ollut vielä tietoakaan, päätin tehdä erittäin ex tempore kaalilaatikkoa. Jääkaapista löytyi kaali. Löytyi myös ohrasuurimoita. Olisi ollut soijarouhettakin, mutta koska kaali, soija ja ohra yhdessä ovat ehdottomasti liikaa perheemme herkkävatsaisimmalle, päädyin hyvin pelkistettyyn versioon:

Kaalilaatikko (neljälle)

Keräkaalia (1 pieni tai puolikas iso)
Ohrasuurimoita 2,5dl (Myllyn Paras esikypsytetty ja rikottu)
Kanaliemikuutio (Reformin luomu. Kasvisliemi käy hyvin myös)
Voita ja/tai rypsiöljyä 1-2 rkl
Siirappia 1-2 rkl
Voita 2 rkl
(suolaa)

Keitä ohra hyvin kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan kana-/kasvisliemessä. Silppua kaali ohuiksi suikaleiksi ja kypsennä rasvassa ensin kuumalla pannulla niin, että kaali saa vähän väriä. Sen jälkeen hauduttele hiljalleen kypsäksi miedolla lämmöllä. Mausta kaalisilppu siirapilla ja halutessasi varovasti suolalla (liemikuutiosta tulee jo aika paljon suolaa). Valuta ohrasta ylimääräiset vedet (saa jäädä kosteaksi) ja sekoita kaalin joukkoon. Kaada seos uunivuokaan ja viimeistele pinta voilastuilla. Kypsennä 150 asteessa noin tunti ja jätä sen jälkeen vielä sammutettuun uuniin hautumaan vaikkapa siksi aikaa, kun haet lapsen päiväkodista.

Ruoka siis on ihan peruskamaa. Mutta yllätävää olikin se, että 6-vuotias söi annoksensa hyvällä halulla eikä moittinut millään tavalla. Ennen olen laittanut kaalilaatikoon lihaa ihan vain siinä toivossa, että se houkuttelisi lapsen syömään. Myönnettäköön: tämä tarjoiltiin eineslihapullien ja runsaan puolukkahillon kera. Mutta kuitenkin.

Vauvalle en tätä antanut. Suolaa oli ihan normaalisti ja lisäksi tuntuu, että pieni maha on jo ihan tarpeeksi kovilla muutenkin. Ainakin tofusta tuli huomattavat ilmavaivat muutama viikko sitten.