Piparkakkuja

Pipareita leivottiin reilu viikko sitten kahden eskaritytön voimin. Äiti teki ja kauli taikinan, paimensi pikkuveljeä ja muisti olla polttamatta pipareita. Sovelsin tämän taikinan löytämästäni ohjeesta, koska en enää löytänyt viimevuotista. Näin käy joka vuosi, mutta hyviä niistä on tavannut tulla. Tämän taikinan erikoisuus on fariinisokeri tavallisen sijaan ja tietysti munattomuus. Mausteita olisi voinut olla runsaamminkin. Leipoutuvuus oli erinomainen ja lopputulos aika napakka, ei yhtään mureneva.

1,5 dl siirappia

250 g fariinisokeria

1 dl vettä

1 tl neilikkaa

1tl kanelia

1tl inkivääriä
250 g voita
12,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl soodaa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet. Ota kattila levyltä, lisää voi ja anna sulaa. Anna seoksen jäähtyä hetki. Lisää vähitellen vehnäjauhot ja sooda lisättynä osaan jauhoista.

Teimme myös toisen erän pipareita, kun saavuimme mummulaan joulunviettoon. Jääkaapista löytyi kermanloppu, jota varten piti etsiä vähän toisenlainen resepti. Näistä tuli rapeita ja jostain syystä siirappisemman makuisia. Myös maustepippuri toimi, vaikka en ole sitä yleensä piparitaikinaan laittanut. Tätä ohjetta käytetään varmaan tulevaisuudessa. Löytyi Hellapoliisilta ja muokkasin vain vaihtamalla margariinin voiksi (ja pomeranssi jäi pois, koska sitä ei ollut):

200 g voita
2 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl siirappia
1 dl kuohukermaa
1 tl maustepippuria
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä

7 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa

Sulata voi kattilassa, lisää sokeri, kerma ja mausteet ja kuumenna, kunnes sokeri sulaa. Kaada seos kulhoon ja jäähdytä hetki. Vatkaa kuohkeaksi ja lisää jauhot, joihin sooda on sekoitettu. Jäähdytä kokonaan jääkaapissa. Itse jäähdytin vain kolmisen tuntia ja hyvin leipoutui.

Oho. Onko tää hyvää?

Lopussa muotoilu alkoi olla aika villiä.

Muruja murulleni

Etsiskelin pari viikkoa sitten tarjottavaa vauvamuskarin pikkujoulunyyttäripöytään (vauvalähtöistä, terveellistä, eettistä, ekologista, ekonomista jne.) ja löysin S-marketin murohyllystä tällaisia Talk Muruja. Näyttävät pupunpapanoilta ja maistuvat samaten, eli vauva tietysti rakastaa niitä. Murut on valmistettu kotimaisista täysjyväviljoista ja ne ovat makeuttamattomia. Suolaa on 0,97% ja se maistuu jonkin verran, mutta on se vähemmän kuin kaupan leivässä, eikä näitä kovin paljon syödä. Näistä saa puurokielteiselle hyvän aamupalan hedelmien ja vaikka jugurtin kanssa, ja toimivat hyvänä viihdytyseväänä kahvilan pöydässä.

Ja siellä muskarinyyttäreillä näistä syntyi näppärästi tee-se-itse- pallomeri, kun poika kippasi koko kupillisen jumppamatoille.

Pitsaa ja jatsia

Viime lauantaina herkuttelimme pitkästä aikaa pitsalla (Mietin tässä kohtaa pitkään, kirjoitanko pizza vai pitsa. Lapsi kai kirjoittaisi pitsa, joten niin teen minäkin. Tai mun lapsi kirjottaisi pee ii ja heittäisi kynän nurkkaan. Mutta kuitenkin.) Lauantaipitsa on klassikoiden ykkönen, nyt kun lauantaina ei ole enää kiire baariin. Valmistus vain pitää ajoittaa yhteen saunavuoron kanssa. Eli ennen saunaa taikina ja kastike valmiiksi ja mahdollisimman paljon aineksia pilkottuna. Hyvin kohotetusta taikinasta tuntuukin tulevan tosi rapea pohja.

Pohjan tein näin:

4 dl vettä
3 dl täysjyväspelttijauhoja
n. 1/2 kg durumvehnäjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
1/2 dl oliiviöljyä

Sekoita kuivahiiva spelttijauhoihin. Lämmitä vesi n. 42-asteiseksi ja vatkaa sekaan spelttijauhot, suola ja sokeri. Lisää oliiviöljy ja vaivaa taikina valmiiksi durumjauhoilla. Anna kohota hyvin. Itse kohotin tällä kertaa olosuhteiden pakosta lähes kaksi tuntia, vähempikin riittänee.

Kastikkeen keittelin näistä:

500g tomaattimurskaa
pieni purkki tomaattipyrettä
2 valkosipulinkynttä
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa
2 rkl oliiviöljyä
(suolaa)

Kuullota kokonaiset valkosipulinkynnet öljyssä. Lisää tomaatit ja mausteet, keittele noin tunti. Soseuta lopuksi sauvasekoittimella. En nyt laittanut kastikkeeseen suolaa, sitä tulee täytteistä reilusti muutenkin.

Taikinasta tuli kolme ohutta uunipellin kokoista pohjaa. Tytär sai valita täyteet kahteen ja "pahat täytteet" eli aikuisten suosikit laitettiin siihen kolmanteen. Lapsi hoiteli "omien" pitsojensa täyttämisen alusta loppuun. Kivaa kun on vihdoin keittiössä apulainen, jota ei tarvitse auttaa :)

Täytteinä olivat:
Tonnikala ja oliivit (purkillinen tonnikalaa ja puoli purkkia vihreitä, kivettömiä oliiveja). Tyttären lemppari.

Kinkku ja maissi (HK:n luomupalvikinkkua suikaleina ja pakastemaissia). Vauvan suosikki.

Sinihomejuusto, sipuli, artisokansydämet, kananmuna. Munat rikoin muiden täytteiden ja juuston päälle. Tästä on tullut mun uusi lempitäyte, muna sopii melkein minkä tahansa kanssa ja tasaa mukavasti suolaisuutta.

Juustona oli Castellin mozzarellaa, 400g pötkö raastettuna kolmelle pitsalle.

Ja siitä jatsista. Lauantai-iltana alkaa kierrokset nousta monesti aika lailla ja illallinen päättyy monesti olohuoneen sohvalla esitettyihin sirkustemppuihin. Nyt oli tunnelma jotenkin seesteisempi, kun musiikiksi valikoitui Charlie Christianin ikivanhoja instrumentaaleja. Voittaa esim. Hevisauruksen. Täytyy ottaa tavaksi. Keskusteltiin jopa klassisen musiikin hankkimisesta meidän kotitalouteen, ennenkuulumatonta.

Mummo Ankan suklaavanukas

Tämä vanukasohje on peräisin omasta lapsuudestani, löysin sen itse joskus alle 10-vuotiaana Mummo Ankan unelmaherkut- keittokirjastani. Mummo Ankka kertoo tekevänsä vanukasta varsinkin silloin, kun saa vieraakseen Leenun, Liinun ja Tiinun. Lapsuudenkodissa sitä tehtiin jopa jouluaaton jälkiruuaksi, mutta nykyisin vanukkaasta on tullut enemmänkin arjen ilo. 

Vanukas on pätevä kilpailija kaupan järkyttävän makeille paulalehmille ja makupaloille. Raaka-ainelista on lyhyt ja sokerin määrää ja laatua voi säädellä itse. Alkuperäisessä ohjeessa on kananmunaa, joka tekee rakenteesta vähän tiiviimmän, mutta itse jätän sen nykyisin pois.

Suklaavanukas (neljälle):

6dl maitoa (kevyt- tai täysmaitoa)

3 rkl maissitärkkelysjauhoa

3 rkl kaakaojauhetta

3 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

(1 muna)

Mittaa maito kattilaan ja siivilöi joukkoon maissitärkkelys ja kaakaojauhe. Vatkaa joukkoon halutessasi muna. Kuumenna koko ajan sekoittaen. Kun seos kuplii, keitä vielä pari minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää valmiiseen vanukkaaseen sokerit. Kaada jäähtymään tarjoiluastioihin ja jäähdytä hyvin jääkaapissa ennen syömistä.

Hedelmäsalaattia

Tytär innostui taiteilemaan hedelmistä kookospalmun, ehkä tulevan lomareissun innoittamana. Yritän jatkuvasti muistuttaa itseäni siitä, että lapsi pitää päästää keittiöön hääräämään aina, kun tämä itse tahtoo. Milläpä se muuten oppii.

Nopea kalakeitto

Kello 10.15 mietin, mitä vauvalle voisi antaa lounaaksi. 10.30 asettelin jo ruokia pöytään. Kun on pakastin ladattu puolivalmisteilla, saa pika pikaa itse tehtyä. Tästä tuli tällä kertaa vain vauvan annos, mutta  pienellä maustamisella maistuu meille isoillekin.

Kalakeitto vauvalle

1 dl vettä
1 dl peruna-sipulisekoitusta pakasteesta (tai pelkkää perunaa)
1 dl (6kpl) pakasteseitikuutioita
ripaus kuivattua tilliä
(1 rkl kermaa)

Laita pieneen kattilaan vesi ja peruna-sipulisekoitus, kiehauta. Lisää kalakuutiot ja tilli ja keitä noin 10 minuuttia. Lisää halutessasi kerma. Valmista tuli.

Kalakeitto isoille

8 dl vettä
1 kalaliemikuutio
500 g peruna-sipulisekoitusta
300 g (1 paketti) pakasteseitikuutioita
kuivattua tilliä
1 dl kermaa

Kiehauta vesi ja lisää liemikuutio sekä peruna-sipulisekoitus ja tilli. Keitä muutama minuutti ja lisää kalakuutiot. Keitä vielä noin 10 minuuttia ja lisää kerma. Ei tämäkään kauaa vienyt.

Joulukalenteri

Krääsäkalenterit on nähty (kahden vuoden takaisesta legokalenterista on edelleen joku rekka rakentamatta). Herkkukalentereita ei edes haluta nähdä. Kuvakalenterit on parhaimmillaan hienoja, mutku kaikilla muilla on... Eli ylitin itseni ja askartelin ekaa kertaa maailmassa joulukalenterin itse, ja tulihan siitä hieno. Ainakin mun mielestä. Ainiin paitsi tonttua en tehnyt itse, joku raja munkin askartelutaidoilla on.

Samalla sain keittiön ikkunalaudankin siivottua. Ja koska tämä on ruokablogi, niin paljastetaan aasinsilta: on tuonne kätketty pari Lindtin suklaajoulupukkia ja Maraboun minisuklaalevyä, joita tarttui mukaan Wanhan Sataman Suklaafestivaaleilta. Ja aaton paketissa piileskelee... Rubikin kuutio. Vähän puuhaa jouluaaton pitkiin tunteihin.

Makaronilaatikko ja kuusi lihapullaa

Yritän taas kerran skarpata ruuanlaitossa ja valmistaa perusruokia, joita riittäisi edes pariksi päiväksi. Muuten lipsahtaa liian helposti eineslinjalle. Makaronilaatikko on helppo ja kelpaa kaikille. Viime aikoina olen kehitellyt munatonta versiota, joka olisi sopivan kiinteä. Tämä kiinteytyy jäähtyessään ja varsinkin seuraavaan päivään mennessä. Maustettu ruokakerma on aika suolaista, eli suolaa ei erikseen tarvita.

Liha-makaronilaatikko (neljälle):

300-400g luomujauhelihaa
1 pussi (400g) makaroneja
1 kanaliemikuutio
1 sipuli
1 prk Valion maustettua ruokakermaa 3 juustoa

Keitä makaronit kypsiksi kanaliemessä. Kuullota sillä välin silputtu sipuli ja lisää joukkoon jauheliha, paista kypsäksi. Valuta keitetyt makaronit, mutta säästä pari desiä liemestä. Sekoita uunivuoassa makaronit ja jauheliha-sipuliseos, kaada päälle keitinlientä ja ruokakerma. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia, peitä vuoka loppuvaiheessa leivinpaperilla, ettei pinta kuivu liikaa.

Makaronilaatikko olisi kelvannut vauvallekin, mutta halusin tehdä hänelle vähäsuolaista ja vähäsotkuista sormiruokaa. Niinpä erotin jauhelihasta osan ja tein siitä kokonaiset kuusi lihapullaa. Niistä riitti kahdelle aterialle keitetyn makaronin ja kirsikkatomaattien kanssa.

Vauvan nopeat lihapullat:

100g luomujauhelihaa
2 rkl paistettua sipulia
mustapippuria
2 rkl Valion maustettua ruokakermaa 3 juustoa (tai tavallista kermaa, kaurakermaa, kermaviiliä ym.)

Sekoita lihapullataikina ja muotoile siitä kuusi lihapullaa. Paista uunissa yhtä aikaa makaronilaatikon kanssa noin 20 minuuttia.


Ihanat eläinastiat on kuvittanut kummipoikamme äiti.
Tytär sai ne aikanaan nimiäislahjaksi. Astiat ovat olleet turhan vähän käytössä, koska pelkään niiden menevän rikki ja lisäksi olen laiska tiskaamaan käsin. Harvoin käytössä olleessaan niistä tulee sitten vähän juhlavampi fiilis. Jopa makaronilaatikon tarjoiluun...

Tontunhoukutuskeksit

Tyttäreni kirjoitti eilen Joulupukille ja halusi perinteeksi muodostuneeseen tapaan jättää kirjeen parvekkeelle, josta tontut voivat hakea sen yöaikaan. Tämä on toiminut parina viime vuonna erinomaisesti, ovathan lahjatoiveet toteutuneet kiitettävällä tavalla. Tarkan harkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että tontut ovat jo liikkeellä, vaikkei keli kovin jouluinen vielä olekaan. Varmuuden vuoksi laitoimme vielä houkuttimeksi ja vaivanpalkaksi tarjolle päiväkodin juhliin leipomiamme kookos-kaurakeksejä. Parvekkeen ikkuna raolleen, kynttilä valaisemaan, ja sitten vain jännittyneenä yöpuulle. Riemu oli rajaton, kun kirje tosiaan oli kadonnut aamuun mennessä. Äiti sai vähän nuhteita, kun yritti kattaa tyttärelle aamupalaa samalle lautaselle, jolla tontun keksit olivat olleet. Niillähän voi olla vaikka mitä ihme pöpöjä siellä Korvatunturilla. Eivätkä tontut käytä käsidesiä.

Ohje löytyi uusimmasta Yhteishyvästä. Se on munaton ja maidotonkin. Olen viime aikoina yrittänyt kunnostautua munattomien reseptien kokeilussa. Esikoisella on kananmuna-allergia, mutta sen ei pitäisi estää yhdessä leipomista ja herkuttelua. Nämä keksit olivat tosi helppoja ja 6-vuotias sai tehdä paljon itse. Kunhan oppii lukemaan, pärjää varmaan jo yksinkin.

Tähän vielä ohje, pitänee harjoitella linkitystä paremmalla ajalla.

Kookos-kaurakeksit (30 kappaletta)

2,5 dl

kaurahiutaleita

1 dl

kookoshiutaleita

1,5 dl

vehnäjauhoja

1 dl

sokeria

0,5 tl

leivinjauhetta

100 g

margariinia

3 rkl

siirappia

2 rkl

vettä

Yhdistä kuivat aineet. Sulata margariini, lisää joukkoon siirappi ja vesi. Sekoita seos kuiviin aineisiin. Nosta taikinasta kahdella teelusikalla nokareita pellille. Painele keksejä kostutetuin sormin tasaisemmiksi.

Paista leivonnaisia 200-asteisen uunin keskitasolla noin 7 minuuttia. Anna jäähtyä.

Kuva rekonstruktoitu aamulla. Kuvan tonttu ei liity tekstiin.

Unikoulusta, huomenta!

Tämä iloinen unikoululainen heräsi tänään kello 9.30 omassa sängyssään. Takana on äidin tahdonvoimaa koetellut yö, eli ensimmäinen ilman imetyksiä. Aika hienostihan se meni MLL:n tassuhoidon opein. Yösyömisillä ei varmaankaan ole ollut enää pitkään aikaan tekemistä nälän kanssa, koska aamupuuro ei kiinnostanut vauvaa tänään sen enempää kuin ennenkään. Ehkä vika onkin puurossa. Joka tapauksessa jatketaan edellisyön linjoilla ja toivotaan, että rauhattomat yöt ovat pian historiaa. Siskokin jo odottelee pikkuveljeä nukkumaan lastenhuoneeseen turvakseen.

Saunaillan tortillat

Meidän perheen peruslauantaihin kuuluu kerrostalon saunavuoro ja sen jälkeen koko perheen yhteinen illallinen. Ruuaksi valitaan tarpeeksi helppoa ja kaikille maistuvaa, mielellään jotain, jonka voi valmistella jo ennen saunaa. Tänään syötiin tortilloita, joiden lisukkeet noudattavat aika lailla samaa kaavaa kerrasta toiseen: chili con carne- tyyppistä papu-jauhelihamössöä, juustokastiketta, salaattia. Näin syntyi jauhelihatäyte tällä kertaa:

1 punasipuli
400 g jauhelihaa
2 valkosipulinkynttä
3 dl keitettyjä valkoisia papuja (näitä sattui olemaan pakastimessa, mutta myös ruskeat, mustat tai kidneypavut sopivat ihan yhtä hyvin)
500 g tomaattimurskaa
1 rkl oliiviöljyä

Silppua punasipuli ja kuullota öljyssä pari minuuttia. Lisää jauheliha ja paista lähes kypsäksi, lisää sitten valkosipuli. Kaada joukkoon tomaattimurska ja (jäiset) pavut ja keitä kunnes pavut ovat sulaneet. Tämän jälkeen voit joko maustaa koko annoksen tai, kuten minä tein, jakaa sen kahteen kattilaan ja maustaa molemmat erikseen seuraavasti:

Carne sin chili eli vauvoille ja muille chilin vieroksujille:

Mustapippuria
Oreganoa (kuivattua)
Timjamia tai basilikaa (tuoretta tai kuivattua)

Coriander & Co:

Mustapippuria
1 kuivattu chilipalko tai maun mukaan enemmän
Tuoretta korianteria 1/3 ruukkua
Suolaa

Lisää muut paitsi tuoreet yrtit ja keitä pienellä lämmöllä puolisen tuntia. Lisää lopuksi tuoreet yrtit. Ja jos joku nyt miettii, kumpaa 6-vuotias söi, niin tietystipä tuota miedompaa. Korianteri ja chili ovat ehdottomalla ei-listalla, enkä viitsinyt tuhota lauantai-illan tunnelmaa tarjoamalla kumpaakaan. Vauvalle olisi varmaan kelvannut.

Tätä tarjottiin Rainbown täysjyvätortilloiden kanssa, lisukkeena porkkanasalaattia (maustettuna korianterilla, sitruunalla ja sweet chili- kastikkeella, mutta siitä ei tullut huippuhyvää), juustokastiketta ja ranskankermaa. Vielä juustokastikkevinkki, opin tämän zombiystäviltämme Leinoilta joskus kauan sitten:

Laita kippoon muutama cheddarsulatejuustosiivu ja tilkka maitoa (esim. neljä juustosiivua ja 1/2 dl maitoa) ja kuumenna mikrossa vajaa minuutti. Sekoita, kunnes kastike on tasaista ja kermamaista. Saman voi tehdä myös pienessä kattilassa hellalla kuumentaen. Kastike jähmettyy nopeasti, mutta sitä on kätevä tehdä lisää vaikka kesken ruokailun.

Vaikka tämä yrittää olla lastenruokablogi, on nyt pakko vinkata täydellisestä, sitruunaisesta vehnäoluesta korianterilla maustetun ruuan kaveriksi. Löysin tämän Suomenlinnan Panimon Piper Witin tänään sattumalta Vallilan S-Marketista.

Tosi nopea välipalarahka

Tästä ei välipalan tekeminen juuri voi nopeammaksi muuttua. Maistuu isoille ja pienille.

Välipalarahka

1 osa maitorahkaa
1 osa vauvan marjasosetta (kuningatar ym.)
1 osa banaania (kypsää)

Muusaa banaani haarukalla kupin pohjalla, lisää muut aineet ja sekoita. Nam.

Zombeja kylässä

Tytär on haaveillut koko syksyn (ja varmaan viime syksynkin) Halloween-juhlista ja viime tipassa taivuin järjestämään pikku kemut. Kutsuimme kylään erään zombiperheen ja katoimme pöytään hämähäkkejä, muumioita, zombinpäitä, sääriluita ja pari punaista monsteria.

Illan isännät.

Syötiin siis nakkeja, sämpylöitä ja dippivihanneksia. Varsin yksinkertaista ja maistui kaikille. Jälkiruuaksi teurastettiin mangoja ja maisteltiin Lidlin Halloweensuklaita (yltiömakeaa halpismaitosuklaata, mikä ei tietenkään ollut erityinen yllätys). Olin ostanut Lidlistä myös Halloween-ranskalaisia, mutta unohtuivat pakastimeen, ja varmaan parempi niin.

Vihannesmonsterit syntyivät yllättävän vaivattomasti. Parsakaalit, porkkanakädet ja sellerinlehtisarvet on tökätty suoraan paprikaan, tein veitsellä pienet reiät niitä varten. Kurkkuhampaat sekä porkkana- ja sellerisilmät on kiinnitetty katkaistuilla cocktailtikuilla.

Oikenpuoleisessa kuvassa olevista silmämunista tuli salaattia, kun kärsivällisyys ei riittänyt optikkotason lopputulokseen. Minimozzarellan ja paprikaoliivin puolikkaista on kuitenkin kyse. Sen sijaan taustalla näkyvien zombinpääsämpylöiden puolukkasilmät levisivät juuri sopivasti uunissa.

Vasemmalla etualalla lepää voitaikinalla muumioituja nakkimuumioita. Vihreässä kulhossa kuhisee hämähäkkejä, jotka askarreltiin pikkunakeista ja spagetista. Spagettitikut (n.10cm) työnnettiin nakin läpi ja hämähäkkejä keitettiin noin 10 minuuttia. Zombityövoimaa hyväksi käyttäen syntyi sekä kuusi- että kahdeksanjalkaisia yksilöitä.

Alla vielä sääriluita, jotka syntyivät samasta perussämpylätaikinasta kuin zombitkin.

Zombit ennen paistamista. Aivoina on saksanpähkinät.

Haista ennen kuin maistat

Nyt tulee pieni muistutus ihan perusasiasta, eli elintarvikehygieniasta. Ihan lyhykäisyydessään: älä syö pilaantunutta ruokaa. Kaunokirjallisten lähteiden mukaan (Westö 2013) punavangeille syötettiin mätää juustoa "...myöhemmin paljastui että se oli erehdys eikä yritys tappaa heikoimmat." Nykyisin se ei ole tarpeen, vaan Alepasta voi hakea tuoretta ruokaa vaikka joka päivä. Söin kuitenkin sen toissaviikolla avatun fetajuustonpalan ja nyt, kaksi vuorokautta myöhemmin, alkaa olo tuntua jokseenkin normaalilta. Opinpa tästä, että ruokamyrkytys voi vaania myös omassa jääkaapissani, eikä ainoastaan guatemalalaisten katulasten myymissä perunanpaloissa (joista hankin edellisen ruokamyrkytykseni, ja josta en tainnut oppia yhtään mitään).

Muihin ruoka-aiheisiin palaan tuonnempana. Vielä en kykene.

Sormet vs. lusikka

Ekat perunamaistiaiset ikinä, ikää 5kk. Ilme on paljonpuhuva.

Ei ole kahta samanlaista lasta, ei varmasti kahta samanlaista syöjääkään. Omat kaksi lastani tuntuvat jo nyt hyvin erilaisilta ruokailijoilta, vaikka alku oli samanlainen molemmilla. Viiden kuukauden iässä maistiaisina kasvis- ja hedelmäsoseita ja vähitellen enemmän ja monipuolisemmin. Ihan neuvolan ohjeiden mukaan. Ja kaikki maistui, itse muusattu ja kaupan mössöt. Kunnes. Puolen vuoden kypsässä iässä tämä nykyinen vauvani päätti, ettei halua enää lusikasta mitään ja kieltäytyi kerta kaikkiaan avaamasta suutaan, kun lusikka lähestyi. Pari päivää yritin houkutella tuloksetta ja vauva eli rintamaidolla. Sitten päätin laittaa lusikan pois muutamaksi päiväksi. Tarjosin omalta lautaseltani makaronilaatikkoa, karjalanpiirakkaa ja mitä milloinkin käsin suoraan vauvan suuhun. Ja kaikki maistui. Soseet ja puurotkin alkoivat taas kelvata, kun pidin muutaman päivän taukoa niiden tarjoamisessa. Tuosta lähtien vauva on syönyt joka päivä ainakin osan ateriasta itse. Välillä on muutaman päivän jaksoja, jolloin lusikalla tarjottu ei kelpaa, välillä maistuu hyvin. Mutta sormiruoka kelpaa aina.

Porkkanaa puolivuotiaana.

Puolivuotiaalla vauvalla oli vielä vaikeuksia saada ruokaa itse suuhun ja herkut joutuivat ikävästi kateisiin nyrkin sisään. Nyt, kolme kuukautta myöhemmin, pinsettiote on molemmissa käsissä plastiikkakirurgin tasoa.

Yhdeksän-kymmenenkuiselle esikoiselle muistan keitelleeni soseita pakastimeen täyttä päätä (muistan erityisen hyvin, koska oikea käteni roikkui katkenneena kantositeessä ja touhu oli se mukaista). Muistan myös lukeneeni tuolloin sormiruokailusta ja tarjosin esikoisellekin omaa syötävää, mutta homma ei ottanut sujuakseen.

Yhteenvetona: meillä asuu innokas pieni sormiruokalija, joka hyvinä päivinä (ja niitä on kyllä paljon) kelpuuttaa myös lusikkaruuan. Kertaakaan en ole pelännyt, että vauva tukehtuisi ruokaansa. Yritän katsoa vähän perään, ettei hän laita liikaa ruokaa kerralla suuhunsa, enkä jätä vauvaa yksin ruokailemaan. Pidän sormiruokailua mukavana ja helppona vaihtoehtona vauvan syöttämiselle. Voin syödä samalla itse ja koko perheen yhteiset ateriatkin ovat rennompia, kun ei tarvitse puolison kanssa kinata, kumpi syöttää vauvaa.

Homma helpottui, kun pääsi pöydän ääreen.

Hyväksi havaittuja sormin syötäviä (9 kk mennessä ja sesongin mukaan):

Keitetyt juurekset ja vihannekset (porkkana, peruna, bataatti, parsakaali)

Keitetty makaroni

Pehmeä leipä (mielellään tietysti vähäsuolainen)

Hedelmät (kypsä päärynä, banaani, omena, viinirypäleet, satsumat ym. sitrukset, luumu, persikka)

Tuoreet vihannekset (kurkku, tomaatti)

Keitetty kala 

Keitetty jauheliha

Keitetyt palkokasvit (kikherneet, vihreät pakasteherneet, valkoiset pavut)

Maissinaksut ja riisikakut (enemmänkin viihteeksi kuin ravinnoksi)

Kananmuna keitettynä tai hyydytettynä (maistuisi, mutta meidän vauva taitaa olla allerginen)

Ruoka kuin ruoka menee mukavasti suuhun puolen sentin - sentin kokoisina paloina tai pidempinä suikaleina. Mitä kovempi ruoka, sen pienempiä paloja. Sitkeä- ja kitkeräkuorisia olen kuorinut (luumu, persikka, tomaatti).

Maistuvat, mutta sotku on kaamea:

Keitetty riisi ja ohra (kannattaa keittää tiivis klimppi ja pilkkoa siitä paloja)

Kaurapuuro (kuten edellä, mutta ei tule onnistumaan)

Nuudelit

Raejuusto 

Näistäkin vauva tykkäisi, vaan äiti pihtaa:

Tofu (teki huomattavat ilmavaivat)

Leikkeleet, nakit ja makkarat (katoavat aina ensimmäisenä lautaselta, mutta suolaa ja nitriittiä)

Tonnikala (suolaa)

Pitsa (eilen tuli maistettua, kun nappasi pitsasta täytteet ja mulle jäi pelkkä pohja käteen)

Vauvan eka smoothie

Naapurin lapset kertoivat saaneensa eilen aamupalaksi smoothieta. Siitä keksin, että eiköhän meilläkin taas pitkästä aikaa. Harrastin smoothieita yhteen aikaan paljonkin, mutta viime talvena tehosekoittimemme hajosi, eikä olla saatu aikaiseksi hankkia puuttuvaa osaa. Tästä tuli vauvan ensimmäinen smoothie ja raaka-aineet valikoituivat, no, paitsi vauvan ehdoilla, niin ennen kaikkea sen mukaan, mitä sauvasekoittimella saa soseutettua. Ja mitä sattui keittiöstä löytymään.

Marjasmoothie 

Mansikoita 1dl
Puolukoita 1/2 dl
Mustikoita 1/2 dl
Banaania puolikas
Soijamaitoa n. 1dl

Laitoin jäiset marjat soseutusastiaan ja sulatin niitä hetken vesihauteessa, kunnes vähän pehmenivät. Lisäsin soijamaidon ja banaanin ja soseutin sauvasekoittimella.

Jos teet smoothien tehosekoittimella ym. jämerämmällä koneella, voi marjat tietysti laittaa sinne suoraan pakastimesta. Sulatetuista/tuoreista marjoista taas tulee nestemäisempää smoothieta, jolloin nestettä ei välttämättä tarvita niin paljoa.

Vauva arasteli ensin juoman kylmyyttä, mutta hetken maisteltuaan innostui ja joi koko pikku lasillisen. Vähän isompi lasi olisi kyllä voinut olla kätevämpi...

Iltapuuro

Ennen lapsen saamista tunsin vain käsitteen aamupuuro. Sitten luin jostain oppaasta, että vauvoille kuuluu antaa illallakin puuroa. Käsittämätöntä, puuroa illalla, ajattelin. No siitä se sitten alkoi, ja puuro on meillä ihan pätevä iltapalavaihtoehto, myös itselleni. Iltapuuro eroaa aamupuurosta siinä, että se voi olla pidempään haudutettava, senhän voi laittaa tulelle vaikka heti Pikkukakkosen (lue: päivällisen) jälkeen. Toki, jos puuroa jää, sitä on kätevä lämmittää myös aamiaiseksi. Tätä ruis-puolukkapuuroa tein ensimmäisen kerran noin vuosi sitten ja siitä tuli heti tyttären lemppari. Tänään tarjosin sitä ensimmäistä kertaa vauvalle ja hyvin upposi.

Ruis-puolukkapuuro

1 litra vettä
2 dl puolukoita (tuoreita tai pakasteesta)
3 dl ruisjauhoja
1 dl sokeria (tai maun mukaan)


Kiehauta vesi ja puolukat ja vispaa sekaan ruisjauhot. Hauduta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen puolisen tuntia. Lisää sokeri ja suola ja anna hautua kannen alla kuumalla levyllä vielä 20 minuuttia.

Vauvan puuron tein niin, että lisäsin 1/4 sokerista koko puuromäärään ja erotin sen jälkeen 1,5 dl (kaksi annosta) puuroa vauvalle. Sitten lisäsin kattilaan lopun sokerin sekä suolan.

Huolella haudutetusta jauhopuurosta tulee ihanan samettista ja puolukan kuoretkin pehmenevät mukavasti. Puuro tarjoiltiin tällä kertaa äidille ja isosiskolle kuohukermatilkan kanssa, kaverina lasillinen luomukevytmaitoa.

Tervetuloa!

Tämän blogin tarkoitus on kirjata talteen paitsi ruokaohjeita, myös ruokailutunnelmia ja pohdintaa lapsista ja niiden ruokkimisesta. Se ei aina ole helppoa. Eikä palkitsevaa. Pitkään tunsin, että innostukseni ruuanlaittoon on iäksi mennyttä, kun lapseni kerta toisensa jälkeen jätti syömättä vaivalla suunnittelemani aterian. Nyt on kuitenkin alkanut uusi nousu: tytär on kasvanut ja syö yhä ennakkoluulottomammin ja vauva on toistaiseksi siinä onnellisessa vaiheessa, että lähes kaikki tarjottu ruoka kelpaa. Kirjaan ylös hyväksi havaitsemiani reseptejä ja kokkauskokeiluja, yritän välillä keksiä jotain uutta ja samalla kasvattaa lapsistani ennakkoluulottomia kulinaristeja.

Kaalilaatikko

Eilen, kun tästä blogista ei ollut vielä tietoakaan, päätin tehdä erittäin ex tempore kaalilaatikkoa. Jääkaapista löytyi kaali. Löytyi myös ohrasuurimoita. Olisi ollut soijarouhettakin, mutta koska kaali, soija ja ohra yhdessä ovat ehdottomasti liikaa perheemme herkkävatsaisimmalle, päädyin hyvin pelkistettyyn versioon:

Kaalilaatikko (neljälle)

Keräkaalia (1 pieni tai puolikas iso)
Ohrasuurimoita 2,5dl (Myllyn Paras esikypsytetty ja rikottu)
Kanaliemikuutio (Reformin luomu. Kasvisliemi käy hyvin myös)
Voita ja/tai rypsiöljyä 1-2 rkl
Siirappia 1-2 rkl
Voita 2 rkl
(suolaa)

Keitä ohra hyvin kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan kana-/kasvisliemessä. Silppua kaali ohuiksi suikaleiksi ja kypsennä rasvassa ensin kuumalla pannulla niin, että kaali saa vähän väriä. Sen jälkeen hauduttele hiljalleen kypsäksi miedolla lämmöllä. Mausta kaalisilppu siirapilla ja halutessasi varovasti suolalla (liemikuutiosta tulee jo aika paljon suolaa). Valuta ohrasta ylimääräiset vedet (saa jäädä kosteaksi) ja sekoita kaalin joukkoon. Kaada seos uunivuokaan ja viimeistele pinta voilastuilla. Kypsennä 150 asteessa noin tunti ja jätä sen jälkeen vielä sammutettuun uuniin hautumaan vaikkapa siksi aikaa, kun haet lapsen päiväkodista.

Ruoka siis on ihan peruskamaa. Mutta yllätävää olikin se, että 6-vuotias söi annoksensa hyvällä halulla eikä moittinut millään tavalla. Ennen olen laittanut kaalilaatikoon lihaa ihan vain siinä toivossa, että se houkuttelisi lapsen syömään. Myönnettäköön: tämä tarjoiltiin eineslihapullien ja runsaan puolukkahillon kera. Mutta kuitenkin.

Vauvalle en tätä antanut. Suolaa oli ihan normaalisti ja lisäksi tuntuu, että pieni maha on jo ihan tarpeeksi kovilla muutenkin. Ainakin tofusta tuli huomattavat ilmavaivat muutama viikko sitten.